Tutkimuksen järjestäytyminen

Näitä sivuja ei ole päivitetty ajantasalle tällä hetkellä. Ajantasaista tietoa löytyy esim. www.ilmasto-opas.fi -sivustolta.

YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja ilmatieteellisen järjestön (WMO) järjestämä ensimmäinen maailman ilmastokonferenssi (World Climate Conference, Geneve 1979) totesi hiilidioksidipitoisuuden nousseen jo 15 %. Syynä pidettiin fossiilisia energialähteitä ja metsien hävittämistä. Konferenssi totesi, että päästöjen lisäys saattaa lämmittää ilmastoa.

Ilmastonmuutostutkimus on kerännyt todistusaineistoa puoli vuosisataa

Tämän huolen seurauksena perustettiin kansainvälisiä tutkimusohjelmia koordinoimaan alan siihen mennessä hajanaista tutkimusta. Luonnontieteellisiä ohjelmia ovat WCRP (World Climate Research Program, 1980) ja IGBP (International Geosphere Biosphere Programme, 1986).

Yhteiskuntatieteellistä tutkimusta koordinoi IHDP (International Human Dimensions Programme on Global Environmental Change, 1990). Näiden ohjelmien tarkoitus on tutkia ilmastonmuutoksen lisäksi laajasti ihmisen vaikutusta maapallon elolliseen ja elottomaan luontoon eli ns. globaalimuutosta.

Vuonna 1987 UNEP:n ja WMO:n järjestämä kokoussarja osoitti, että suuri osa maailman ilmastotutkijoista piti ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta mahdollisena. Tuolloin lämpenemisvauhdiksi arvioitiin 0,3 astetta vuosikymmenessä.

Tutkijat ehdottivat kansainvälisen sopimuksen solmimista päästöjen vähentämiseksi. Tähän mennessä oli havaittu, että ihmiskunta tuotti ilmakehään hiilidioksidin lisäksi myös monia muita kasvihuoneilmiöön vaikuttavia kaasuja kuten metaania, freoneja, dityppioksidia sekä rikin ja typen oksideja. Oli myös esitetty lukuisia mahdollisia palautemekanismeja, jotka vahvistaisivat tai heikentäisivät ilmastonmuutosta. Pahimmillaan riskinä olisi karkuun päässyt kasvihuoneilmiö, joka saattaisi johtaa dramaattisiin muutoksiin lyhyessä ajassa.

IPCC – YK:n ilmastotieteellinen asiantuntijaelin

Vuonna 1988 YK perusti poliittisen päätöksenteon tueksi ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koostuvan elimen, Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC). Tarkalleen ottaen IPCC on Maailman ilmatieteenjärjestön(WMO) ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) alainen tieteellinen elin. Kaikki näiden järjestöjen jäsenmaat ovat oikeutettuja osallistumaan paneelin toimintaan. Noin kerran vuodessa kokoontuvassa paneelin yleiskokouksessa valtioita edustavat niin asiantuntijat, tiedemiehet kuin poliitikotkin (IPCC 2009).

IPCC:tä ohjaa noin kerran vuodessa kokoontuva yleiskokous, joihin osallistuu valtioiden, tutkimuslaitosten ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijoita ja edustajia. Yleiskokous päättää mm. paneelin työstä vastaavien henkilöiden valinnasta, budjeteista sekä hyväksyy IPCC:n raportit. Toimintaa käytännössä ohjaa paneelin sihteeristö (IPCC 2009).

Paneelin toimintaa, raporttien julkaisua ja etenkin kehitysmaiden asiantuntijoiden osallistumista rahoitetaan osittain erillisen, valtioiden tukeman säätiön kautta. Tukeminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Valtiot tukevat IPCC:n toimintaa myös isännöimällä paneelin toimintoja omassa maassaan, järjestämällä kokouksia ja tukemalla oman maansa asiantuntijoiden osallistumista (IPCC 2009).

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n toimintaan osallistuu yli 2 000 tutkijaa

IPCC:n tehtävänä on arvioida monitieteellisesti ilmastotieteen tutkimuksen tuloksia ja esittää ne päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa. Paneeli ei siis itse tuota tutkimustietoa, vaan kokoaa ympäri maailmaa tehtyjen ilmastonmuutosta käsittelevien luonnontieteellisten, sosio-ekonomisten ja teknisten julkaistujen tutkimusten tuloksia. Paneeli ei myöskään tee poliittisia toimenpide-ehdotuksia. Sen toimintaan osallistuu yli 2 000 tutkijaa ympäri maailmaa. Paneelin toiminnan periaatteisiin kuuluu objektiivisuus tarvittavien toimenpiteiden suhteen. Paneelin tarjoaman tiedon valossa ilmastonmuutoksen edellyttämistä toimista päättämisen katsotaan olevan poliittisten päätöksentekijöiden tehtävä (IPCC 2009).

IPCC julkaisee noin 4-5 vuoden välein monisatasivuisen arviointiraportin (Assesment Report), joka kokoaa yhteen viimeisimmän tieteellisen tiedon ilmastonmuutoksesta. Raportin kokoaa kolme työryhmää, joilla jokaisella on oma erityisalueensa. Raportit käyvät läpi niin asiantuntijoiden kuin valtioiden edustajien hyväksynnän. Näin ollen julkaistujen raporttien tiedot ovat myös poliittisten vallanpitäjien hyväksymiä ja oikeaksi myöntämiä (IPCC 2009).

Suomen osallistumista IPCC:n toimintaan valmistelee ja koordinoi ympäristöministeriön asettama kansallisen IPCC -työryhmä.

Vuonna 2007 IPCC palkittiin työstään ilmastonmuutoksen torjumiseksi Nobelin rauhanpalkinnolla (Ilmatieteen laitos 2009).

SILMU – Suomalainen ilmastonmuutoksen tutkimusohjelma

Suomen Akatemian SILMU-tutkimusohjelma vuosina 1990-95 oli monitieteinen 200 tutkijan ja 87 miljoonan markan ohjelma, joka tuotti suuren määrän tieteellisiä tutkimuksia ja opinnäytteitä (mm. 37 väitöskirjaa). SILMUn jälkeen ilmastonmuutosta on käsitelty Akatemian globaalimuutoksen tutkimusohjelmassa.

Earth Summit Agenda 21 - The United Nations Programme of Action from Rio, United Nations Department of Public Information, New York, 1993, 294

Ilmatieteen laitos 1990. Ilmastonmuutos - Tieteellinen arviointi. IPCC:n ensimmäisen arviointiraportin (1990) yhteenveto. Hangon kirjapaino, 28s.

Ilmatieteen laitos 2009. IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa. Verkossa

IPCC (1990). Climate Change - The IPCC Scientific Assessment. Cambridge University Press, 416s.

IPCC (1996). Climate Change 1995 - Second Assessment Synthesis of Scientific-Technical Information relevant to interpreting Article 2 of the UN Framework Convention on Climate Change. Cambridge University Press.
Verkossa

IPCC (2001).Climate Change 2001: Synthesis Report - A contribution of Working Groups I, II and III to the Third Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, 398s.
Verkossa

IPCC (2007a) Climate Change 2007 - The Physical Science Basis - Contribution of Working Group I to the Fourth Assessment Report of the IPCC. Cambridge University Press.
Verkossa

IPCC (2007b) Climate Change 2007 - Impacts, Adaptation and Vulnerability - Contribution of Working Group II to the Fourth Assessment Report of the IPCC. Cambridge University Press.
Verkossa

IPCC (2007c) Climate Change 2007 - Mitigation of Climate Change - Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the IPCC. Cambridge University Press.
Verkossa

IPCC 2009. How the IPCC is organized. Verkossa

Jäger, J.,H.L. Ferguson (toim.) (1990).. Climate Change: Science, Impacts and Policy, Proceedings of the Second World Climate Conference (Geneva 29.10.-6.11.1990). WMO, UNEP, UNESCO, FAO, ICSU, Cambridge University Press 578s.

Kuusisto, Esko, Lea Kauppi, Pirkko Heikinheimo (toim.) (1996).. Ilmastonmuutos ja Suomi. Suomalainen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelma (SILMU). Helsinki, Yliopistopaino, 265s.