Riskien tiedostaminen

Näitä sivuja ei ole päivitetty ajantasalle tällä hetkellä. Ajantasaista tietoa löytyy esim. www.ilmasto-opas.fi -sivustolta.

Ilmastonmuutosta pidetään tieteenharjoittajien piirissä yleisesti yhtenä vakavimmista ympäristöriskeistä. Se on saanut aikaan harvinaisen ilmiön: luonnontieteilijät ovat tulleet mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kaikkein arvostetuimmat luonnontieteilijät ovat kokeneet yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen tarpeelliseksi näin laajassa mitassa vain kerran aiemmin. Ensimmäinen kerta oli kylmän sodan puhkeaminen ja Albert Einsteinin ym. perustama Pugwash-liike.

Hyvin monet tutkijat vaativat toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi

Yhdysvaltain tiedeakatemia (National Academy of Sciences) kiteyttää asian seuraavasti: “Vaikka tiedoissamme on huomattavia epävarmuuksia, ilmastonmuutos on uhka, jonka torjumiseksi välittömät toimenpiteet ovat tarpeen. Torjuntaan investointi on vakuutus suuria epävarmuuksia ja mahdollisia dramaattisia yllätyksiä vastaan.” Myös eturivin taloustieteilijät ovat nousseet varoittamaan riskistä ja ehdottamaan toimenpiteitä.

On myös tutkijoita, jotka eivät ole huolestuneita, ja jopa tutkijoita, joiden mielestä ilmastoriskiä ei ole ja ilmastonsuojelu on tarpeetonta. He muodostavat kuitenkin ilmastotutkijoiden marginaalisen vähemmistön.

Ongelma on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Keskustelua käydään jatkuvasti sekä tieteellisellä, poliittisella että eettisellä tasolla. Ilmastonsuojeluprosessin taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että täydellistä tieteellistä yhteisymmärrystä ei voida odottaa.

Asiantuntijoiden laajaa konsensusta ilmastonmuutoksesta vakavana uhkana pidetään yleensä varovaisuusperiaatteen mukaisesti riittävänä syynä toimenpiteisiin. Lisäksi korkean tason asiantuntijat ovat ehdottaneet teknologisia ja taloudellisia keinoja, joilla päästöjä voidaan vähentää reilusti vahingoittamatta kansantaloutta. (IPCC 2001) (Pacala ja Socolow 2004)