IPCC:n raportit

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli eli IPCC, on julkaissut viisi laajaa arviointiraporttia (Assesment Report). Raportit koostuvat yleensä eri osa-alueita käsittelevistä kolmesta osaraportista, joista jokaisen on laatinut oma työryhmänsä. Kaikkiaan osaraportteihin kootaan tieto ilmastonmuutoksen tieteellisestä perustasta, vaikutuksista, sopeutumisesta ja hillitsemisestä, niin luonnontieteellisestä, sosiaalisesta kuin taloudelliseta näkökulmasta tarkasteltuna.

Jokaisesta osaraportista julkaistaan lisäksi muutamakymmensivuinen yhteenveto päätöksentekijöille (Summary for Policymakers), joka tiivistää osaraportin tärkeimmät tulokset. Yhteenvedot käännetään myös suomeksi Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja VTT:n toimesta.

IPCC koostaa tietoa ilmastonmuutoksesta päätöksentekijöille

IPCC julkaisee ajoittain myös erikoisraportteja valituista aiheista varsinaisten arviointiraporttien täydentämiseksi ja syventämiseksi. Erikoisraporttien aiheita ovat olleet mm. hiilen talteenotto ja varastointi, otsonikadon ja ilmastonmuutoksen yhteydet, teknologiansiirto kehitysmaihin ja erilaiset päästöskenaariot sekä 1,5 ja 2 asteen keskilämpötilan nousun erot ilmastonmuutoksen vaikutuksissa.

Ensimmäinen arviointiraportti

IPCC:n ensimmäinen laaja arviointiraportti ilmestyi vuonna 1990. Tarve kattavalle, ilmastonmuutosta käsittelevän tiedon summaavalle raportille ilmaistiin YK:n General Assembly (UNGA) kokouksen taholta.;

Ensimmäisen raportin mukaan ihmiskunta lisää merkittävästi kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä, joka puolestaan voimistaa kasvihuoneilmiötä. Raportissa arvioidaan lämpötilan nousevan noin 0,3 celsiusastetta vuosikymmenessä seuraavan vuosisadan ajan.

Jo ensimmäisessä raportissa arvioidaan monista epävarmuuksista huolimatta ilmastonmuutoksen vaikuttavan etenkin jo entuudestaan haavoittuvilla alueilla. Raportin mukaan kasvihuonekaasujen pitoisuuden vakauttaminen silloiselle tasolle edellyttää päästöjen leikkaamista 60 prosentilla.

Ensimmäiseen arviointiraporttiin koottu tieto toimi pohjana YK:n ilmastosopimukselle, jonka neuvottelut aloitettiin raportin julkaisun myötä. Sopimus julkaistiin valtioiden allekirjoitettavaksi YK:n ympäristö- ja kehityskokouksessa Riossa vuonna 1992.

Toinen arviointiraportti

IPCC:n toinen laaja arviointiraportti valmistui vuonna 1995. Tässä lähes 2 000-sivuisessa julkaisussa todetaan kasvihuonekaasujen pitoisuuksien jatkaneen kasvuaan ja ihmisen vaikuttavan merkittävästi globaalin ilmastoon. Raportissa myös arvioidaan ihmisen aiheuttamien pienhiukkasten eli aerosolien vaikuttavan ilmastoon viilentävästi.

Raportin mukaan ilmastonmuutoksesta kertovat mm. seuraavat havainnot :

  • Ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrän on kasvanut esiteollisen ajan 280 ppm pitoisuudesta 1990-luvun lähes ppm pitoisuuteen.
  • Maailman keskilämpötila on noussut 0.3 – 0.6 ∞C 1900-luvun aikana
  • Merenpinta on noussut viimeisen vuosisadan aikana 10 – 25 cm, josta suuren osan arvellaan liittyvän ilmastonmuutokseen

Toisessa arviointiraportissa on ensimmäistä kertaa käytössä sarja erilaisia päästöskenaarioita (IS92 Emission Scenarios), joiden avulla voidaan arvioida päästömäärien kehittymistä riippuen väestönkasvusta, taloudellisesta kehityksestä, alueellisesta kehityksestä jne. Skenaariot kuvaavat erilaisia yhteiskunnan kehityspolkuja tilanteissa, joissa päästöjä ei pyritä rajoittamaan.;

Raportissa arvioidaan, että seuraavan vuosisadan aikana, vuoteen 2100 mennessä:;

  • Maailman keskilämpötila nousee 1-3 celsiusastetta
  • Merenpinta nousee 15–95 cm
  • Kolmanneksesta puoleen maailman vuoristojäätiköistä sulavat

Ilmastonmuutoksen vaikutuksien voimakkuuden ja alueellisuuden arvioiminen todettiin toisessa arviointiraportissa edelleen epävarmaksi, joskin suurimman osan maailman ekosysteemeistä tiedettiin olevan ilmastonmuutokselle haavoittuvia. Toinen raportti keskittyy edeltäjäänsä enemmän mahdollisuuksiin sopeutua ilmastonmuutoksen.

Raportin kolmannessa osassa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota myös ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin ja seurauksiin. Raportissatodetaan, että monia keinoja torjua ilmastonmuutosta, joista ei varsinaisesti koidu nettokustannuksia, on jo olemassa.

Kolmas arviointiraportti

IPCC julkaisi kolmannen arviointiraporttinsa elokuussa 2001. Uudet havainnot ilmastonmuutoksesta tukivat edellisen arviointiraportin havaintoja ja olivat yhä selkeämpiä. Arvio hiilidioksidipitoiusuuden noususta on kolmannessa raportissa tarkempi ja arvio lämpötilan noususta korkeampi.

Kolmannen raportin mukaan:

  • Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli jo 368 ppm
  • Maailman keskilämpötila on noussut 1900-luvulla 0,4 – 0,8 ∞C
  • Merenpinta on noussut 1900-luvulla 10 – 20 cm

IPCC:n niin sanotun parhaan arvion mukaan vuosisadan loppuun (2100) mennessä:

  • Keskilämpötila nousee 1,4-5,8 ∞C vuoteen 1990 verrattuna
  • Meren pinta nousee 10-90 cm
  • Joillakin alueilla kuivuuskaudet voimistuvat, kun taas toisilla tulvat lisääntyvät
  • Sademäärät lisääntyvät keskimäärin hydrologisen kierron voimistuessa

Raportissa kuitenkin muistutetaan, että ilmaston epälineaarisuus mahdollistaa yllättävät ja suuret muutokset nopeastikin. Toisaalta, menneet päästöt vaikuttavat ilmastoon vielä kymmenistä tuhansiin vuosiin, vaikka päästöt lopetettaisiin heti.

Kolmannen työryhmän osaraportti toteaa käytettävissä olevien teknologisten ratkaisujen mahdollistavan kasvihuonekaasujen pitoisuuden rajoittamisen 450 ppm:n tasolle, mikä vastaisi noin kahden asteen lämpenemistä. Potentiaalin toteutuminen edellyttää kuitenkin yhteiskunnallisia ja taloudellisia sekä institutionaalisia muutoksia. Raportissa huomioidaan myös hiilinielujen kuten metsien merkitys torjunnassa ainakin väliaikaisena keinona sitoa hiilidioksidia.

Neljäs arviointiraportti

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi vuoden 2007 aikana ilmastonmuutosta koskevan neljännen arviointiraporttinsa (AR4). Kolmen työryhmän laatima raportti julkaistiin kolmena osaraporttina.

Ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta

Osaraportti vahvistaa entisestään käsitystä ihmisen osallisuudesta ilmastonmuutoksen syntyyn ja kehitykseen esiteollisesta ajasta alkaen. Sadan viime vuoden aikana maapallon lämpötila on noussut keskimäärin 0,74 °C, ja lämpeneminen on viime vuosikymmeninä kiihtynyt. Lämpötilan arvioidaan nousevan 1,8–6,4°C vuoteen 2100 mennessä. IPCC on havainnut kokonaisiin maanosiin ja valtamerien altaisiin vaikuttavia muutoksia sekä pitkän aikavälin muutoksia sademäärissä, merten suolaisuudessa ja tuuliolosuhteissa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus

Ihmisen toimista aiheutuva ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut näkyvästi moniin fysikaalisiin ja biologisiin järjestelmiin 30 viime vuoden aikana. Maanosista Afrikka on erityisen haavoittuvainen. Yleisesti lämpenemisen mahdolliset hyödyt mitätöityvät lämpenemisen jatkuessa. Kuivuus, rankkasateet ja tulvariskit lisääntyvät. Yli miljardia ihmistä koskettava vesipula pahenee. IPCC arvioi lämpenemisen heikentävän todennäköisesti miljoonien ihmisten terveyttä. Köyhyys vähentää ihmisten selviytymismahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen edetessä sopeutumismahdollisuudet vähenevät ja sopeutumistoimet tulevat kalliimmiksi.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen

IPCC pitää nopeita ja voimakkaita päästörajoituksia tarpeellisina, mutta vähentää pelkoja niiden taloudellisista haittavaikutuksista. Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen. Päästöjen vähentäminen synnyttää myös monia sivuhyötyjä. Jos ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet halutaan vakauttaa, tulee maailmanlaajuiset päästöt kääntää laskuun sitä nopeammin, mitä alhaisempaan pitoisuuteen pyritään. Seuraavat 20–30 vuotta ovat tässä ratkaisevia.