Suomen ilmastopolitiikka

Mihin kansallista ilmastopolitiikkaa tarvitaan?

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ja kansainvälinen ongelma. Kansalliset ilmastopäästöt eivät pysähdy valtioiden rajoilla, vaan sekoittuvat ilmakehässä tehokkaasti. Myös ilmastonmuutoksen vaikutusten uskotaan koskettavan kaikkia maailman alueita, vaikka vaikutukset voivat olla eri alueilla hyvin erilaisia. Mihin siis tarvitaan kansallista ilmastopolitiikkaa?

Valtioilla tunnustetaan hyvin laajasti olevan korkein päätäntävalta alueellaan. Niillä on lähtökohtainen oikeus esimerkiksi säätää lakeja, kerätä veroja ja päättää julkisten varojen käytöstä. Näitä oikeuksia rajoittavat lähinnä ihmisoikeudet ja valtioiden solmimat kansainväliset sopimukset.  Siksi voidaan pitää luontevana, että juuri valtiot neuvottelevat keskenään ilmastopolitiikasta ja huolehtivat sen toimeenpanosta. (VNK 2009)

Kansallisvaltiot sopivat keskenään ilmastopolitiikasta

1990-luvun aikana ratkaisua moniin rajat ylittäviin ympäristöongelmiin haettiin itsenäisten valtioiden välisestä, sopimuksiin perustuvasta yhteistyöstä.  Kansainvälisten sopimusten varsinainen toimeenpano hoidettiin kansallisesti. (Kerkkänen 2010) Näinhän kansainvälisessä politiikassa oli ja on hoidettu useita muitakin kimurantteja kysymyksiä.

Valtioiden välisen yhteistyön oikeutukseen ja tehokkuuteen on kohdistunut laajaa ja perusteellista kritiikkiä. Ympäristökokousten anti on usein jäänyt julistuksenomaiseksi ja hampaattomaksi ongelmia vastaan. Neuvotteluja on nyt käyty jo parikymmentä vuotta. Kansainvälisesti tunnustetaan nyt yleisesti, että lämpeneminen tulisi rajoittaa alle kahteen asteeseen. Neuvotteluissa sovituilla ja esitetyillä päästövähennystavoitteilla ei kuitenkaan erittäin todennäköisesti pystytä hillitsemään lämpenemistä tälle tasolle. (Rogelj et al 2010; UNEP 2011)

Toisaalta käytännöllistä perustelua kansainväliselle sopimusjärjestelmälle voidaan hakea historiallisista onnistumisista. Esimerkiksi valtioiden välinen Montrealin sopimus on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi rajoittaa otsonikatoa. (Soroos 2005)

Esimerkiksi monet yritykset ja kaupungit ovat rakentaneet omia kansainvälisiä ilmastoyhteistyön verkostojaan. Kattavinta ja syvintä yhteistyötä ilmastopolitiikassa edustaa silti yhä valtioiden välinen YK:ssa solmittu ilmastonmuutoksen puitesopimus ja erityisesti sitä täydentävä Kioton sopimus. Kansalliset päästöt ovat myös vähentyneet Kioton sopimuksen ratifioineissa maissa (IEA 2011; CDIAC 2011) — tosin tuonnin lisääntyminen kehittyvistä maista on kasvattanut päästöjä vielä enemmän (Peters et al. 2011). Ainakin toistaiseksi keskeisten kansainvälisten ilmastosopimusten toimijoita ovat valtiot.

Suomen ilmastopolitiikan reunaehdot

Valtiot neuvottelevat ilmastosopimusten sisällöstä keskenään kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Suomen tavoitteet kansainvälisille ilmastosopimuksille kytkeytyvätkin Suomen kansalliseen ilmastopolitiikkaan kiinteästi. Kansallinen ilmastopolitiikka voi olla omatoimista ja aktiivista, tai se voi olla kansainvälisten sopimusten velvoitteiden täyttämistä. Suomessa 2000-luvun alussa harjoitettu ilmastopolitiikka kuului pitkälti jälkimmäiseen, lähinnä kansainvälisiin paineisiin reagoivaan kategoriaan (Kerkkänen 2010). Valtiot voivat halutessaan myös jättäytyä sopimusten ulkopuolelle, kuten Yhdysvallat teki hylätessään Kioton sopimuksen.

Valtiot ovat myös päävastuussa ympäristösopimusten käytännön toimeenpanosta. Esimerkiksi Kioton sopimuksessa asetetaan Suomelle päästötavoite, mutta Suomen valtio päättää siitä, millä toimenpiteillä tavoitteeseen päästään (Hallituksen esitys 1994).

Suomea ohjaa ja velvoittaa myös EU:n yhteinen ilmastopolitiikka. Kuten kansainvälisessäkin politiikassa, myös EU:ssa vaikutusta on molempiin suuntiin. Suomi pyrkii vaikuttamaan yhteisen ilmastopolitiikan muotoutumiseen sitä valmisteltaessa. Toisaalta Suomelle jää paljon kansallista liikkumavaraa siinä, miten se toteuttaa EU:ssa asetettuja tavoitteita.

Kansainväliset sopimukset ja EU:n ilmastopolitiikka asettavat siis selkeitä reunaehtoja kansalliselle ilmastopolitiikalle. Kansallinen ilmastopolitiikka ei kuitenkaan ole vain sopimusten ja direktiivien suoraviivaista täytäntöönpanoa (Kerkkänen 2010).

Suomen omat tavoitteet ja erityispiirteet vaikuttavat sekä siihen, mitä Suomi kansainvälisissä neuvotteluissa tavoittelee, että siihen, miten Suomi toimeenpanee sopimuksia. Esimerkiksi ydinvoima on näytellyt Suomen ilmastopolitiikassa paljon keskeisempää roolia kuin useimmissa Euroopan maissa (Kerkkänen 2010). Suomi on myös tukenut turpeen energiakäyttöä samalla, kun se on kiristänyt fossiilisten polttoaineiden verotusta, vaikka turve tuottaa merkittävästi ilmastopäästöjä (Suomen tiedeakatemia 2010). Suomea ei pidetä erityisen aloitteellisena uusien rakentavien lähestymistapojen esittäjänä EU:n ilmastopolitiikassa (Hildén 2011).

Monet maat ovat asettaneet kansainvälisiä velvoitteitaan kunnianhimoisempia kansallisia päästötavoitteita ja -vähennysohjelmia. Esimerkiksi Saksa, Tanska ja Ruotsi pyrkivät vähentämään päästöjään vuoteen 2020 mennessä 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta (BMU 2011, The Danish Government 2013, Regerinskansliet 2009), ja Britannia on asettanut laillisesti sitovia hiilibudjetteja (The British Government 2013). Myös Suomen pitkän aikavälin tavoitteet perustuvat sen omaan aloitteellisuuteen.

20 vuotta suomalaista ilmastopolitiikkaa

Kansalliset ilmastopolitiikat saivat lähtölaukauksensa vuonna 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskokouksessa Brasiliassa Rio de Janeirossa, kun yli 150 valtiota allekirjoitti ilmastonmuutoksen puitesopimuksen (United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC) (Hildén 2011). Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 1994.

Poliittinen ja tieteellinen huoli olivat kasvaneet jo aiemmin, 1970- ja 1980-luvuilla, ja ne johtivat sekä hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n perustamiseen että ilmastosopimusneuvotteluihin valmistautumiseen (Kerkkänen 2010). Esimerkiksi Suomessa otettiin jo vuonna 1990, ensimmäisenä maailmassa, käyttöön ympäristöperusteinen erillisvero fossiilisille polttoaineille eli ns. hiilivero (Hallituksen esitys 1989; Eduskunta 1989).

Valtioneuvoston kanslia ja ympäristöministeriö asettivat 1990 ja 1991 kaksi hiilidioksiditoimikuntaa, joiden tehtävä oli valmistella Suomen tavoitteita ilmastoneuvotteluihin sekä arvioida, miten päästöjä voitaisiin Suomessa vähentää. Toimikunnan ehdotuksista ei syntynyt juurikaan keskustelua (Kerkkänen 2010). Hiiliveroa lukuun ottamatta myös käytännön toimet jäivät vielä vähäisiksi, ja esimerkiksi Ilmansuojeluyhdistys arvioikin varsinaisen ilmastopolitiikan alkaneen vasta noin vuodesta 1995 (Huutoniemi et al 2006).

Ilmastonmuutoksen puitesopimus arvioitiin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa pian Rion kokouksen jälkeen riittämättömäksi, koska sen velvoitteet eivät ole sitovia. Laajan ilmastokeskustelun voidaan katsoa heränneen, kun EU:ssa ja Suomessa alettiin keskustella sitovista päästövähennystavoitteista Kioton ilmastokokouksen alla. (Kerkkänen 2010)

YK:n vuotuinen ilmastokokous pidettiin vuonna 1997 Japanissa Kiotossa, ja siellä syntyi Kioton pöytäkirja (toiselta nimeltään Kioton sopimus). Suomi allekirjoitti Kioton pöytäkirjan 1998. EU:n sisällä Kioton pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteita tasattiin niin, että Suomea sitovaksi tavoitteeksi tuli pitää päästöt vuoden 1990 tasolla vuosina 2008–2012. Kioton pöytäkirja astui voimaan helmikuussa 2005.

Tällä hetkellä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ovat voimassa Kioton sopimuksen toisen sitoumuskauden päästövähennysvelvoitteet sopimuksen ratifioineissa maissa. YK:n ilmastoneuvotteluissa on asetettu yhteiseksi tavoitteeksi hyväksyä uusi sitova kansainvälinen ilmastosopimus Pariisin ilmastokokouksessa 2015 ja saattaa se voimaan vuonna 2020.

Kuka päättää kansallisesta ilmastopolitiikasta?

Kioton ilmastokokouksen jälkeen perustettiin hallituksen ilmastopoliittinen ministerityöryhmä, johon kuuluu edustaja jokaisesta hallituspuolueesta. Monet keskeiset ilmastopolitiikan linjat ratkotaan käytännössä edelleen ministerityöryhmässä tai hallituspuolueiden puheenjohtajien neuvotteluissa.

Muodollisesti hallituksen päätökset tehdään koko hallituksen voimin, valtioneuvoston kokouksissa. Eduskunta ja sen erityisvaliokunnat käsittelevät monet hallituksen päätöksistä: mm. ilmastostrategiat, lait, talousarvioesitykset ja Suomen kannat EU-neuvotteluihin. Käytännössä eduskunta on tehnyt päätöksiin enintään vähäisiä muutoksia. Suomessa eduskunnan enemmistön tuki varmistetaan yleensä jo valmisteluvaiheessa hallituspuolueiden edustajien neuvotteluissa.  Vaikka menettelyllä on juurensa suomalaisen konsensuspolitiikan yleisissä perinteissä ja sen voi ajatella tukevan vankkaa ja johdonmukaista toimintaa, päätöksenteon kovinta ydintä on myös moitittu läpinäkyvyyden ja osallistumismahdollisuuksien puutteesta (Hildén 2011).

Hallituksen politiikan valmistelusta ja toimeenpanosta vastaavat eri ministeriöt. Työ- ja elinkeinoministeriöllä on ministeriöiden välisessä työnjaossa päävastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja ympäristöministeriö kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. (Valtioneuvosto 2009)

Ilmastopolitiikalla on kuitenkin yhtymäkohtia kaikkien ministeriöiden politiikkaan. Ilmastoon vaikuttavia päätöksiä tehdään esimerkiksi opetusministeriössä (mm. koulutuspolitiikka — mille aloille koulutetaan ihmisiä, miten ilmastokysymyksiä käsitellään eri alojen koulutuksessa) tai puolustusministeriössä (puolustusministeriö vastaa neljänneksestä julkisista hankinnoista). (Valtioneuvosto 2009)

Vuonna 2011 ympäristöministeriö asetti laaja-alaisen ja monitieteisen ilmastopaneelin, jonka tehtävä on tukea politiikan ja tieteen vuoropuhelua. Paneeli neuvoo energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmää, antaa suosituksia ja seuraa ilmasto- ja energiastrategian toimeenpanoa. Se valitsee itse teemoja käsiteltäväkseen sekä saa toimeksiantoja mm. ministeriöiltä. Paneeli valmistelee hallitukselle ohjeelliset päästöbudjetit, joilla edetään kohti kestävää päästötasoa. (Ympäristöministeriö 2011; Valtioneuvosto 2011)

Kohti määrätietoista ilmastopolitiikkaa: ilmastostrategiat, tulevaisuusselonteko, päästövähennystavoitteet ja ilmastolaki

Suomen ilmastostrategiat

Tehokkaan ilmastopolitiikan on Suomessa katsottu edellyttävän paljon hyvin erilaisia toimia. Tarvittavien tekojen kirjo tekee kokonaisuuden hallitsemisesta vaikeaa. Hallitus on laatinut ilmastopolitiikasta kokoavia ilmastostrategioita, joita on julkaistu 2001 (Paavo Lipposen toinen hallitus) sekä 2005 ja 2008 (Matti Vanhasen ensimmäinen ja toinen hallitus) ja 2013 (Jyrki Kataisen hallitus).

Strategioissa on pyritty ratkaisemaan monet ilmastopolitiikan keskeiset kysymykset yksissä kansissa. Niissä on esitetty ne keinot, joilla hallitus aikoo toteuttaa kansalliset päästövähennystavoitteet sekä kansainväliset velvoitteet. Strategioiden merkitystä korostaa se, että niitä valmistellaan laajasti useissa eri ministeriöissä, hallitus hyväksyy ne ja eduskunta käy niistä syvällisen keskustelun. (Hildén 2011)

Monet nykyhetkenä tehtävät päätökset vaikuttavat päästöihin pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksi päästöjen kehityksen kannalta ratkaisevat kohteet, kuten rakennukset, energiantuotantolaitokset ja tehtaat, tehdään kestämään vuosikymmeniä. Tämän vuoksi uusissa strategioissa on usein käsitelty pidempää aikaväliä kuin vanhoissa. Lisäksi hallitus laati 2009 ilmastopolitiikkaa jopa yli vuosisadan puolivälin käsittelevän tulevaisuusselonteon.

Strategioiden on arvioitu vuosien saatossa kehittyneen aiempaa kunnianhimoisemmiksi, kattavammiksi, Suomen aloitteellisuutta enemmän korostaviksi ja syvällisempää muutosta ajaviksi. (Hildén 2011)

Lisätietoja Suomen ilmastostrategioista

Suomen ilmastostrategiat virallisilta nimiltään:

  • Kansallinen ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 27.3.2001.
  • Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia. Kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 24. 11.2005
  • Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6.11.2008.
  • Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20.3.2013.

Suomen päästövähennystavoitteet

Eduskunta tunnusti jo hyväksyessään ilmastonmuutoksen puitesopimuksen vuonna 1994 ilmastohaasteen suuruuden. Päästöjä tuli jo tuolloin eduskunnan mukaan vähentää yli 60 prosenttia (Eduskunta, 1994). Nykyisin Suomella on kaksi keskeistä päästövähennystavoitetta: EU:ssa sovittu tavoite vuodelle 2020 sekä Suomen itse asettama tavoite vuodelle 2050.

EU:n ilmasto- ja energiapaketti hyväksyttiin vuonna 2008. Tässä direktiivikokoelmassa EU-maat asettivat kolme 20 prosentin tavoitetta vuodelle 2020 päästöjen vähentämiselle, uusiutuvan energian tasolle ja energiatehokkuuden parantamiselle.

Päästöjä vähennetään koko EU:n alueella 20 % vuodesta 2005. Vähennystavoite on jaettu kahtia ns. päästökauppasektorille ja sen ulkopuolisille toimialoille.

Uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin EU:n alueella. Eri jäsenmaille on jyvitetty erisuuruiset tavoitteet uusiutuvan energian lisäämiseksi, ja jäsenmaiden on tullut esittää suunnitelma tavoitteisiin pääsemiseksi. Lisäksi liikenteessä biopolttoaineiden osuus kasvatetaan 10 prosenttiin bensiinin ja dieselöljyn kulutuksesta.

Energiatehokkuutta pyritään parantamaan 20 prosenttia muutoin toteutuvaan kehitykseen (ns. perusura) verrattuna. Muista tavoitteista poiketen energiatehokkuustavoite ei sido jäsenmaita.

Suomen tulee EU:n taakanjaossa vähentää päästöjä päästökaupan ulkopuolella eli liikenteessä, talokohtaisessa lämmityksessä ja maataloudessa 21 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasosta. (Euroopan komissio 2008) Päästöjen vähentämisessä keskeistä on Suomen ilmastostrategian mukaan uusiutuvan energian lisääminen, energiansäästö ja energiatehokkuus. (Valtioneuvosto 2008)

Samalla EU päätti, että vuoden 2020 päästötavoite tiukkenee 30 prosentin vähennykseen, jos keskeiset päästöjä tuottavat valtiot sekä kehitys- että teollisuusmaissa sitoutuvat reiluihin vähennyksiin osana sitovaa kansainvälistä sopimusta. (Euroopan komissio 2008)

EU:n piirissä on päätöksen jälkeen virinnyt keskustelu siitä, tulisiko EU:n kiristää yksipuolisesti vuoden 2020 tavoitettaan 30 prosenttiin. Euroopan komissio on arvioinut, millaisia toimia kunnianhimoisempi tavoite edellyttäisi ja mitä siitä seuraisi. Arvion mukaan vähentämistoimien kustannukset olisivat melko maltillisia, noin 0,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kustannusten vastapainoksi tavoitteen kiristäminen edistäisi vihreiden työpaikkojen luomista, energiaomavaraisuutta ja ilman laatua sekä kansanterveyttä. Kustannukset ja hyödyt eivät kuitenkaan välttämättä jakaudu EU:n sisällä tasaisesti.

Päästökauppasektorin, käytännössä suurten teollisuuslaitosten ja keskitetyn energiantuotannon, tavoite on koko EU:n alueella yhteinen, eikä itse tavoitetta ole jaettu jäsenmaiden kesken. Sen ulkopuolella syntyville päästöille on asetettu jäsenmaakohtaiset, sitovat vähennysvelvoitteet.

Päästökaupan perusidea on se, että yritykset voivat käydä kauppaa päästöoikeuksilla vapaasti yli valtioiden rajojen. Kauden lopussa yritysten on esitettävä päästöjään vastaava määrä oikeuksia. Kun yrityksen vaihtoehtona on vähentää päästöjä ja myydä ylimääräiset oikeudet tai ostaa lisää oikeuksia markkinoilta, päästöjä vähennetään siellä, missä se on tehokkainta. Päästötavoite päästökauppasektorilla varmistetaan leikkaamalla markkinoille tulevien päästöoikeuksien määrää.

Käytännössä päästökauppaan osallistuvat valtiot kuitenkin tekevät ilmastopolitiikkaa myös päästökauppasektorilla esimerkiksi tukemalla uusiutuvan energian tuotantoa tai energiatehokkuuden parantamista. Varsinaisena tavoitteena voi tällöin olla esimerkiksi varmistaa kohtuuhintaisen energian saanti, energiaomavaraisuuden parantaminen, työpaikkojen luominen tai uuden teknologian kaupallistaminen. Nämä tavoitteet eivät välttämättä toteutuisi, jos ohjauskeinona käytettäisiin vain päästökauppaa.

EU:ssa päätettiin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteista vuodelle 2030 lokakuussa 2014. EU:n tavoitteet vuodelle 2030  ovat päästövähennys vähintään 40 % vuoden 1990 tasoon verrattuna, uusiutuvan energian osuus 27 % loppukulutuksesta ja energiatehokkuuden parannus 27 %.  Vain päästövähennystavoite on sitova ja jäsenmaakohtaisista uusiutuvan energian tavoitteista luovuttaisiin vuoden 2020 jälkeen. Jäsenvaltiokohtaisia päästövähennysprosentteja jaetaan vasta myöhemmin. (Kepa 2014; Valtioneuvosto 2014)

Vuonna 2009 hallituksen antamassa ilmasto- ja energiapolitiikan tulevaisuusselonteossa Suomen tavoitteeksi asetetaan päästöjen leikkaaminen vähintään 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä (Valtioneuvosto 2009a). Vuonna 2014 eduskuntapuolueet hyväksyivät Suomen "Energia-ja ilmastotiekartan 2050"  ja siinä sitoutuivat pyrkimyksiin kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja 80-95 % päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verrattuna (Työ- ja elinkeinoministeriö 2014).

Tulevaisuusselonteko

Matti Vanhasen II hallitus hyväksyi lokakuussa 2009 tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Selonteolla haluttiin varautua pitkän aikavälin haasteisiin, varmistaa Suomen edelläkävijyys ja luoda politiikkavarmuutta. Selonteossa tavoitteeksi asetetaan Suomen päästöjen leikkaaminen vähintään 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä. (Valtioneuvosto 2009a)

Selonteon tarkoitus on jatkaa ja täydentää ilmasto- ja energiastrategioita. Selonteon tarkasteluajanjakso jatkaa strategioissa tarkasteltua ilmastopolitiikan aikajännettä vuoteen 2050 ja jopa vuosisadan loppuun saakka, ja se arvioi perusteellisemmin ilmaston maailmanlaajuista kehitystä. Se käsittelee myös muita ilmastoon vaikuttavia tekijöitä kuin päästölähteitä. Selonteko laadittiin ns. backcasting-menetelmällä: kehityspolun hahmottaminen toivotusta tulevaisuudesta käsin, strategiat taas rakennettiin lähtemällä liikkeelle nykyhetkestä. (Heikinheimo 2008)

Selonteossa esitetään neljä erilaista skenaariota, joista kaikissa päästään vähintään 80 % päästövähenemään. Skenaariot vaihtelevat toisistaan selvästi niin, että yhdessä esimerkiksi energian loppukulutus puolittuu ja toisessa pysyy nykytasolla. Selonteossa ei valittu mitään skenaarioista toteutettavaksi, vaan niiden tarkoitus oli auttaa hahmottamaan erilaisia kokonaisia polkuja kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa ja punnitsemaan eri vaihtoehtojen vahvuuksia ja heikkouksia.

Vähäpäästöiseen yhteiskuntaan siirrytään selonteon mukaan tavalla, joka vahvistaa hyvinvointia. Valtavirtaistamalla ilmastopolitiikka pyritään selonteon mukaan siihen, että politiikka kaikilla aloilla ja tasoilla ottaa huomioon ja tukee ilmastotavoitteita.

Selonteko esittää siirtymistä pitkällä aikavälillä käytännössä päästöttömään energiajärjestelmään ja henkilöliikenteeseen. Energiatehokkuuden parantaminen ja energiansäästö asetetaan etusijalle päästöjen vähentämisessä. Talouden energiaintensiteetti on tarkoitus puolittaa vuoteen 2050 mennessä.

Tulevaisuusselonteossa Suomen tavoitteeksi asetetaan päästöjen leikkaaminen vähintään 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä.

Selonteossa asetetaan vuoden 2050 päästövähennystavoitteen lisäksi myös joukko muita numeerisia tavoitteita: 2030 mennessä mm. rakennuskannan energiankäyttöä on vähentää kolmanneksella ja henkilöautojen keskipäästöjä leikata tasolle 80–90 grammaa hiilidioksidia kilometriltä, noin puolet nykytasosta (LVM 2010). Uusiutuvan energian osuus nostetaan vähintään 60 prosenttiin loppukulutuksesta vuonna 2050, ja energiantuotannossa luovutaan voimaloiden käyttöiän päätyttyä vaiheittain sellaisesta fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä, jossa hiilidioksidia ei oteta talteen.

Tulevaisuusselonteossa sopeutumista käsitellään laajemmin kuin ilmasto- ja energiastrategiassa 2008. Hallituksen keskeiset linjaukset koskevat lisäselvitystarpeita. Sopeutumisen kustannuksista laaditaan kattava arvio. Lisäksi selvitetään Suomeen maailmalta kohdistuvia ilmastonmuutoksen epäsuoria vaikutuksia.

Selonteon sisältöä on pidetty kattavana ja sen skenaariotyötä sekä kestävän kehityksen läpi leikkaavaa tarkastelua kiitettävänä. Toisaalta linjausten hajanaisuus ja yhteys ilmasto- ja energiastrategiaan ovat saaneet kritiikkiä. (Valtioneuvoston kanslia 2011)

Ilmastolaki

Hallituksen esitys ilmastolaiksi annettiin Maailman ympäristöpäivänä 5.6.2014. Ilmastolain on tarkoitus tulla voimaan Suomessa keväällä 2015. (Ympäristöministeriö 2014b.)

Ilmastolain toimivuutta ja soveltuvuutta Suomen oloihin arvioitiin jo osana hallituksen 2009 hyväksymän tulevaisuusselonteon taustaselvityksiä. (Utter 2008) Maailman ensimmäinen ilmastolaki säädettiin Britanniassa vuonna 2008. Siinä asetetaan laillisesti sitovat kansalliset päästötavoitteet, jotka on jaettu sitoviin hiilibudjetteihin viisivuotiskausittain. Riippumaton asiantuntijaelin neuvoo Britannian hallitusta tavoitteiden ja budjettien asettamisessa sekä toimenpiteissä.

Iso-Britannian malli ei sellaisenaan sovellu Suomeen. Britanniassa laki delegoi hallitukselle merkittävän määrän valtaa päättää suoraan toimista, joilla päästöjä vähennetään. Suomessa tällaisista asioista on säädettävä lailla. Muutoin lain soveltamiselle ei selonteossa nähty esteitä. (Valtioneuvosto 2009)

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa sovittiin, että hallitus valmistelee esityksen ilmastolaista ja tekee saatujen selvitysten perusteella erillisen päätöksen lain säätämisestä. (Valtioneuvosto 2011) Luonnos hallituksen esitykseksi ilmastolaista lähetettiin lausuntokierrokselle helmikuussa 2014.

Hallituksen esityksen mukaan lakiin kirjattaisiin pitkän aikavälin päästövähennystavoite, vähintään 80 prosentin vähennys vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Laki on puitelaki, joka mm. velvoittaisi hallinnon valmistelemaan keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmia päästöjen vähentämisestä suunnitelmallisesti kohti vuoden 2050 tavoitetta. Laissa ei ole uutta suoraa yksityistä sektoria tai kuntia koskevaa säätelyä, vaan sen velvoitteet koskisivat vain valtionhallintoa.

Lailla pyrittäisiin luomaan vakautta yritysten ja muiden toimintaympäristöön, kun pitkän aikavälin tavoitteet olisi asetettu lain tasolla ja hallituksen olisi esitettävä niihin pääsemiseksi suunnitelma. Sillä lisättäisiin julkishallinnon toimien ja ilmastopolitiikan johdonmukaisuutta sekä poistettaisiin sellaisia hallinnonalojen välisiä raja-aitoja, jotka hidastavat kehitystä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Eduskunnalle annettaisiin mahdollisuus säännöllisesti arvioida ilmastolain mukaisia suunnitelmia ja niiden toteutumista, ja järjestöjen ja kansalaisten roolia ilmastopolitiikan valmistelussa lisättäisiin. (Ympäristöministeriö 2014a; Ympäristöministeriö 2014b.)

Ilmasto- ja energiastrategia 2013

Aiemmasta, vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategiasta laadittiin päivitys vuoden 2013 alussa. (Valtioneuvosto 2013.) Eduskunta hyväksyi hallituksen selontekona esitetyn päivityksen joulukuussa 2013. Päivityksen tarkoituksena on yhtäältä varmistaa vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja toisaalta pohjustaa tietä kohti pidemmän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteita. Strategia sisältää yhteensä 131 uutta linjausta. Linjaukset täydentävät vuoden 2008 strategiaa, jota toteutetaan edelleen niiltä osin kuin päivityksessä ei erikseen esitetä siihen muutoksia.

Strategiassa ei aseteta uusia kattotavoitteita esimerkiksi päästövähennyksiksi tai uusiutuvan energian osuudeksi. Linjauksissa asetettiin kuitenkin vuodelle 2025 merkittäviä uusia, yksittäisiä energialähteitä koskevia tavoitteita:

  • kivihiilen voimalaitoskäytöstä pääosin luovutaan korvaamalla sitä metsäbiomassalla
  • maakaasusta noin 10 prosenttia korvataan kotimaisesta puusta valmistettavalla kaasulla
  • tuulivoiman tuotanto nostetaan 9 TWh:iin
  • turpeen energiakäyttöä vähennetään kolmanneksella niin, ettei se korvaudu kivihiilellä
  • mineraaliöljyn osuus kokonaisenergiankulutuksesta lasketaan 17 %:iin

Lisäksi strategiassa linjataan, että kulutuksen kykyä joustaa tuotannon mukaan lisätään, älyverkkojen rakentamista jatketaan ja helpotetaan sähkön pientuotannon liittymistä verkkoon ja myyntiä. Ruokahävikkiä vähennetään ja joukkoliikenteestä luodaan yhtenäinen palvelukokonaisuus. Energiatehokkuutta edistetään erillisellä energiatehokkuuslailla.

Strategiassa todetaan, että Suomen pitkän aikavälin tavoite on hiilineutraali yhteiskunta. Strategian mukaan pitkän aikavälin tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan tiekartta kohti vuotta 2050 energiatehokkuuden nostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön tehostamiseksi. Tiekartan valmistelu aloitettiin vuonna 2013 parlamentaarisessa komiteassa, johon kutsuttiin edustajat kaikista eduskunnassa edustetuista puolueista. Vuonna 2014 eduskuntapuolueet hyväksyivät Suomen "Energia-ja ilmastotiekartan 2050"  ja siinä sitoutuivat pyrkimyksiin kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja 80-95 % päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verrattuna (Työ- ja elinkeinoministeriö 2014).

Ilmasto- ja energiastrategia 2008

Vuonna 2008 laaditun ilmasto- ja energiastrategian keskeinen aikahorisontti ulottuu vuoteen 2020. (Valtioneuvosto 2008) Tämä on sama vuosi kuin jona EU:n keskeiset velvoitteet uusiutuvasta energiasta, liikenteen biopolttoaineista ja ilmastopäästöjen vähentämistä tulee olla toteutettu. Lisäksi strategiassa esitetään visio, polku vuoteen 2050. Sen silloisena taustana voitaneen pitää EU:n keskustelunavausta päästöjen vähentämisestä 60–80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastostrategiassa esitetään keinot, joilla Suomi toteuttaa EU:n asettamat velvoitteet. Samalla energiapolitiikan muiksi tavoitteiksi asetetaan yleinen ympäristöllinen kestävyys, joka edellyttää ympäristön huomioimista muutoinkin kuin vähentämällä ilmastopäästöjä, toimitusvarmuus ja kilpailukyky. Käytännössä kilpailukyvyllä tarkoitetaan mm. riittävän ja kohtuuhintaisen energiansaannin turvaamista. (Kerkkänen 2010)

Strategian tavoitteista ja toimenpidekokonaisuuksista uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta, energiaverotusta ja liikennesektoria on käsitelty erillisissä luvuissa. Lisäksi strategiassa esitetään tavoitteita ja toimia jätesektorille, maataloudelle, metsienhoidolle sekä tutkimukselle ja kehitykselle.

Strategian mukaan tutkimus, teknologia ja innovaatiot ovat ilmastopolitiikassa avainasemassa. Uusien teknologioiden ja innovaatioiden tutkimukseen, kehittämistyöhön, käyttöönottoon ja kaupallistamiseen suunnattu rahoitus on tarkoitus kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä.

Jätesektorilla strategiassa asetetaan tavoitteeksi ehkäistä entistä tehokkaammin jätteiden syntyä ja edistää kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa. Vuodesta 2020 lähtien kaatopaikoille ei enää hyväksyttäisi biohajoavaa tai polttokelpoista jätettä.

Maatalouden päästöjen vähentämiseksi pyritään muuttamaan maataloustukien suuntaviivoja sekä tehdään erilliset selvitykset sekä kasvienviljelyn että kotieläintuotannon päästöjen vähentämisestä.

Metsien kestävää käyttöä edistetään strategian mukaan Kansallisella metsäohjelmalla. Muun muassa metsänhoitoa ja -parannusta lisätään, huolehditaan niiden laadusta ja tarkistetaan metsänhoitosuosituksia uusimman hiilinieluja koskevan tutkimustiedon perusteella.

Strategiassa korostettiin erityisesti, että uusiutuvan energian lisääntyvän käytön ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, arvioidaan ja rajoitetaan vähäisiksi.

Maakunnilta ja kaupunkiseuduilta edellytetään strategiassa omia ilmasto- ja energiastrategioita. Strategiassa käsitellään suppeahkosti myös ilmastonmuutokseen sopeutumista.  Keskeisenä toimenpiteenä sovittiin varautumisesta sään ääri-ilmiöiden runsastumiseen, sopeutumisen arvioinnin sisällyttämisestä eri toimialojen suunnitteluun ja sopeutumistutkimuksen jatkamisesta. Ilmastonmuutokseen sopeutumista Suomessa on laajemmin tarkasteltu vuonna 2005 laaditussa sopeutumisstrategiassa (Maa- ja metsätalousministeriö 2005) ja uusi sopeutumisstrategia on valmisteilla.

Hallitusohjelma 2011

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2011. (Valtioneuvosto 2011) Ohjelman mukaan Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta. Siihen pääsemiseksi laaditaan eri strategioiden pohjalta tiekartta kohti vuotta 2050 energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö.

Hallitus selvittää ohjelman mukaan, mitä vaikutuksia olisi, jos EU alkaisi tavoitella tiukempaa, 30 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä. Suomen aktiivisuutta EU:n ilmastopolitiikassa korostetaan laatimalla erillinen pitkän aikavälin ilmastopoliittinen EU-strategia.

Hallitusohjelman mukaan ilmasto- ja energiastrategia päivitetään vuoden 2012 loppuun mennessä. Lisäksi hallitus valmistelee esityksen ilmastolaiksi ja tekee päätöksen sen säätämisestä.

Ilmastopolitiikkaa sektoreittain

Energiatehokkuus

Ilmasto- ja energiastrategiassa 2008 tavoitteeksi asetettiin energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun. Vuonna 2013 laaditussa strategian päivityksessä laskettiin vuonna 2020 energian loppukulutuksen laskevan 317 TWh:iin, mikä olisi n. 2,5 % vähemmän kuin loppukulutus 2010. (Valtioneuvosto 2008, Valtioneuvosto 2013)

Sähkön kulutuksessa tavoitettiin 5 TWh säästöä muuten toteutuvalta uralta vuonna 2020. Strategian päivityksessä sähkönkulutuksen lasketaan jäävän 93,3 TWh:iin. Luku on n. 6 % suurempi kuin kulutus vuonna 2010, mutta lähes kymmeneksen pienempi kuin mihin vielä vuonna 2008 arveltiin päädyttävän vuonna 2020 ilman uutta ilmastopolitiikkaa.

Lisäksi vuoden 2008 strategiassa esitetään visio, jonka mukaan energian loppukulutus vähenee vuoteen 2050 mennessä kolmanneksella vuoden 2020 tasosta ja sähkönkulutus kääntyy laskuun.

Energiatehokkuus- ja energiansäästötoimien esittämiseksi asetettiin erillinen energiatehokkuustoimikunta. Toimikunta tunnisti vuonna 2009 yhteensä 125 uutta tai nykyisestä laajennettua energiaa säästävää toimenpidettä. Hallitus teki 2010 periaatepäätöksen toimenpiteiden toteuttamisesta (Valtioneuvosto 2010).

Raportissaan toimikunta korostaa toimenpiteiden ns. kivijalkaa, jonka on oltava kunnossa tavoitteiden toteutumiseksi. Kivijalkaan kuuluvat mm. koulutus, neuvonta, viestintä, tiede, tutkimus ja kehitys, mittaaminen, muutosten ennakointi sekä vastuunjako.

Vaikutuksiltaan suurimpina toimenpiteinä toimikunta piti uuden henkilöajoneuvoteknologian käyttöönottoa mm. veroja porrastamalla ja henkilöautojen energiatehokkuusmerkinnöillä (lähes neljännes tavoitteesta), uudisrakentamisen energiamääräyksiä ja korjausrakentamiseen ulotettavia energiamääräyksiä (n. kuudennes tavoitteesta), laaja-alaisemmilla ja kunnianhimoisemmilla energiatehokkuussopimuksilla (n. kymmenes tavoitteesta) ja laitteiden energiatehokkuusvaatimuksilla (n. 5 % tavoitteesta).

Energian kokonaiskulutuksen lisäksi energiantuotannon päästöjä voidaan hillitä myös loiventamalla kulutushuippuja, jotka katetaan usein kalleimmilla ja saastuttavimmilla tuotantomuodoilla. Vuoden 2008 strategian mukaan huippuja tasoitetaan edistämällä kysyntäjoustoja. Kysyntäjoustojen edistämisessä tärkeää on ollut älykkäiden sähkömittarien käyttöönotto, josta hallitus antoi 2009 asetukset. Vuoden 2013 lopulla vähintään 80 prosentin jakeluverkkojen asiakkaista oli oltava tuntimittauksen ja mittarien etäluennan piirissä.

Rakennukset

Rakennukset tuottavat Suomessa lähes 40 prosenttia ilmastopäästöistä (Martinkauppi 2010). Päästövähennykset rakennussektorilla ansaitsevatkin oman tarkastelunsa. Tulevaisuusselonteossa vuonna 2009 hallitus asetti tavoitteeksi tehostaa koko rakennuskannan energiakäyttöä 30 % vuoteen 2030 mennessä ja edelleen 60 % vuoteen 2050 mennessä. Uusien rakennusten energianormeja tarkistetaan niin, että siirrytään asteittain passiivitaloihin. Olemassa olevissa rakennuksissa velvoitetaan parantamaan energiatehokkuutta peruskorjausten yhteydessä.

Vuoden 2008 ilmastostrategiassa asetettiin tavoitteeksi kiristää rakennusten energiatehokkuusmääräyksiä kahdessa vaiheessa: vuonna 2010 kiristää määräyksiä 30 % aiempaan määräystasoon verrattuna ja myöhemmin kehittää määräyksiä kokonaisvaltaisempaan suuntaan ja samalla kiristää vaatimustasoa edelleen vähintään 20 %.

Asuinrakennusten energia-avustuksilla sekä kotitalousvähennyksillä tarjotaan taloudellisia kannustimia nykyisen rakennuskannan korjaamiseksi. Vuonna 2008 tehdyn maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen pohjalta kaavoituksella pyritään uusissa taloissa ohjaamaan myös lämmitystapavalintoja energiapihiin ja päästöjä vähentävään suuntaan.

Suomen kansallinen ylpeyden aihe on tehokas sähkön ja lämmön yhteistuotanto, jossa energiasta saadaan hyödynnettyä paljon suurempi osa kuin tuottamalla sähköä tai lämpöä erikseen. Ympäristöministeriön, Sitran ja Tekesin ERA17-yhteishankkeessa koottiin laaja toimintaohjelma rakennetun ympäristön päästöjen vähentämiseksi. Toimintaohjelman mukaan parannetaan energiatehokkuutta maankäytössä, rakentamisen ohjauksessa ja kiinteistöjen hallinnassa, lisätään hajautettua energiantuotantoa sekä kehitetään alan osaamista. (Martinkauppi 2010)

Energia- ja autoverotus

Ilmastostrategiassa 2008 tavoitteeksi asetettiin energiaverotuksen kehittäminen johdonmukaisempaan suuntaan. Yhtäältä veroilla halutaan tukea ympäristötavoitteita, uusiutuvan energian kestävää käyttöä ja energiatehokkuutta. Toisaalta verojen päällekkäisyyttä päästökaupan sekä uusien tukimuotojen, kuten syöttötariffien kanssa, halutaan välttää. (Valtioneuvosto 2008)

Yhteensä auto- ja energiaverot ovat vuonna 2012 noin kuudestoistaosa kaikista veroista. (Valtiovarainministeriö 2011) Ympäristöperusteiset verot ovat Suomessa kokonaisuutena lähellä teollisuusmaiden keskitasoa suhteessa kokonaisveroasteeseen. (OECD 2011) Euromääräisesti suurimmat ympäristöverot ovat liikenne- ja lämmityspolttoaineista kannettavat valmisteverot, sähkövero, ajoneuvovero ja autovero. Näistä sähköveroa lukuun ottamatta kaikki verot on nykyisin porrastettu niiden ilmastopäästöjen mukaan.

Toisaalta julkisessa taloudessa on merkittävästi ympäristön kannalta haitallisia tukia, joista suurin osa on eri perustein myönnettäviä poikkeuksia veroista. Yhteensä haitallisia tukia on laskutavasta riippuen n. 3–4 miljardin euron edestä. (Ympäristöministeriö 2013.) Vuoden 2011 hallitusohjelman sekä vuoden 2013 rakennepoliittisen toimenpideohjelman mukaan ympäristölle haitallisia tukia suunnataan uudelleen niin, että ne edistävät paremmin ekologisesti kestävää kasvua ja työllisyyttä.

Liikenne- ja viestintäministeriö teetti Jorma Ollilan vetämällä työryhmällä selvityksen kilometriveron käyttöönotosta Suomessa. Työryhmän esityksen mukaan paikan, ajankohdan ja auton päästöjen mukaan porrastetulla kilometriverolla voitaisiin korvata liikenteen kiinteät verot eli siirtyä kokonaan autoilun verottamiseen pelkän käytön mukaan. Kilometriverolla arvioidaan voitavan vähentää liikenteen päästöjä tehokkaasti siellä, missä auton käytölle on saatavilla vaihtoehtoja. Ministeriö lähetti työryhmän esityksen lausuntokierrokselle loppuvuonna 2013, ja liikenneministeri Kyllönen ennakoi tuovansa esityksiä hallituksen jatkolinjauksiksi keväällä 2014. Työryhmän arvion mukaan vero olisi mahdollista ottaa käyttöön 2020-luvulla, ja asiassa olisi työryhmän mukaan syytä edetä kokeiluin.

Uusiutuva energia

EU:n tavoite uusiutuvan energian lisäämisestä niin, että sen osuus on energiantuotannosta 20 % vuonna 2020, on jyvitetty eri jäsenmaille eri tavoin. Suomelle on asetettu velvoite uusiutuvien osuuden kasvattamista 28,5 %:sta 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä energian loppukulutuksesta. (Euroopan komissio 2008) Lisäysvelvoite vastaa energiana noin kolmea Olkiluotoon valmistuvan suuren ydinvoimalan sähköntuotantoa tai yli kahta pääkaupunkiseudun sähkön ja lämmön kulutusta. (Mauri Pekkarinen 2010)

Uusiutuvasta energiasta laadittiin strategian perusteella laaja tukipaketti vuonna 2010. Suomen uusiutuvan energian edistämissuunnitelmassa sähköntuotanto tuulivoimalla kymmenkertaistetaan ja biokaasulla seitsenkertaistetaan nykytasosta, ja sähköntuotantoa kiinteästä biomassasta lisätään n. 70 prosentilla. Lämmöntuotanto lämpöpumpuilla ja biokaasulla kaksinkertaistetaan, ja kiinteän biomassan käyttöä lämmityksessä lisätään noin kolmanneksella. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2010)

Keskeiset uusiutuvan energian uudet tukimuodot ovat syöttötariffi tuulivoimalle, pienille puuta käyttäville yhteistuotantolaitoksille ja biokaasulle, pienpuun energiatuki sekä metsähakkeella tuotetun sähkön muuttuva tuotantotuki. Syöttötariffi oli jo aiemmin otettu käyttöön lähes kaikissa EU:n jäsenmaissa. Suomessa sillä tuettiin ennestään turpeen energiakäyttöä.

Syöttötariffijärjestelmässä esimerkiksi tuulivoiman tuottajalle taataan tietty tuottotaso. Valtio maksaa takuuhinnan ja markkinahinnan välisen erotuksen. Muuttuvalla tuotantotuella lisätään puun osuutta polttoaineista sekä puuta että turvetta käyttävissä voimalaitoksissa päästöoikeuden hinnan mukaan.

Tukien määrä kasvaa kokonaistuotannon kasvaessa hiljalleen niin, että vuonna 2020 tukea arvioidaan myönnettävän noin 300 miljoonaa euroa, josta noin 200 miljoonaa euroa tuulivoimalle. (Hallituksen esitys 2010) Jos vuotuisen inflaation arvioidaan olevan n. 2 % vuoteen 2020, tämä vastaa noin kolmea promillea vuoden 2011 julkisista menoista. (Valtiovarainministeriö 2011)

Tukien todelliseen tasoon vaikuttavat sähkön markkinahinta ja päästökauppa. Esimerkiksi päästöoikeuden hinnan ollessa korkea turpeen käytön hinta nousee, eikä puun käyttö tarvitse lisätukea muuttuvasta tuotantotuesta. Markkinahinnan noustessa takuuhinnan ja markkinahinnan välinen erotus pienenee, ja valtiolle koituu vähemmän kuluja; sähkön hinnan alentuessa valtion kulut vuorostaan nousevat. (Hallituksen esitys 2010) Erityisesti tuulivoiman syöttötariffi voi myös laskea sähkön markkinahintaa. Sähkö hinnoitellaan muuttuvien kustannusten ja kulloinkin kalleimman tuotantomuodon mukaan, ja tuulivoiman muuttuvat kustannukset ovat hyvin pienet verrattuna esimerkiksi hiilivoimaan. (Hallituksen esitys 2010; Pöyry 2010)

Uusien tukimuotojen ja turpeen kiristyvän verotuksen myötä hallitus päätti vuonna 2011 lopettaa vanhan kiinteän sähkön tuotantotuen, joka loppui 2012. Laskennallinen säästö vastaa noin kahta prosenttia uusiutuvan energian tuotanto- ja investointituista. Käytännössä useimmat tuotantotukeen oikeutetut laitokset ovat hakeneet syöttötariffijärjestelmän piiriin. Vanhana tukimuotona jatkavat investointituet, joita myönnetään päästöjä vähentäviin ja alan innovatiivista teknologiaa edistäviin laitosinvestointeihin. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2011)

 Vuoden 2011 hallitusohjelman mukaan Suomessa lisätään valmiuksia pienimuotoisen hajautetun uusiutuvan energian käyttöön ottamiseksi mm. edistämällä älykkäitä sähköverkkoja verkkoliiketoimintaa säätelemällä ja tutkimalla Kalifornian mallin mukaista nettomittarointia, jossa kuluttaja vain maksaa tuottamansa ja kuluttamansa sähkön erotuksesta.

Liikenne

EU:n ilmasto- ja energiapaketti velvoittaa kattamaan liikenteen polttonesteistä vähintään 10 % uusiutuvilla vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi polttoaineiden laatudirektiivi velvoittaa vähentämään liikenteen päästöjä energiayksikköä kohden yhteensä kuudella prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasosta.

Hyväksyttävien ns. biopolttoaineiden on kuitenkin oltava kestäviä. Niistä saatavien päästövähennysten on esimerkiksi oltava todellisia niin, että tuotannon koko elinkaari ei epäsuorastikaan aiheuta lisäpäästöjä muualla. Laajaa keskustelua EU:n piirissä ja myös Suomessa on herättänyt se, miten palmuöljystä tuotettuja polttoaineita tulee kohdella. Palmuöljyn käytön katsotaan lisäävän palmuöljyn kokonaiskysyntää ja aiheuttavan painetta raivata sademetsää viljelmien tieltä, mikä lisää päästöjä merkittävästi. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2011)

Hallitus asetti keväällä 2010 tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus liikenteessä nostetaan yli EU-velvoitteen, 20 prosenttiin, vuoteen 2020 mennessä. Biopolttoaineiden käyttöönottoa edistetään Suomessa verotuksella, tukemalla biojalostamojen perustamista ja polttoaineiden jakelijoihin kohdistuvalla jakeluvelvoitteella.

Jakeluvelvoite määrää jakelijat toimittamaan kulutukseen biopolttoaineita vähintään 6 prosentin osuuden 2011–2014 ja 20 prosentin osuuden vuonna 2020. Osuudet lasketaan polttoaineiden energiasisältöjen mukaan. Jätteistä, tähteistä tai syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta valmistetut biopolttoaineet lasketaan osuuteen kaksinkertaisina.

Ilmastostrategiassa 2008 tavoitteeksi asetettiin polttoainetavoitteen lisäksi liikenteen päästöjen leikkaaminen 2 miljoonalla tonnilla muilla toimilla. Tarkempia keinoja päästöjen vähentämiseksi esitetään strategian lisäksi liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopoliittisessa ohjelmassa. Sen mukaan suurimmat päästövähennykset saadaan ajoneuvoteknologian kehittämisestä. Sekä joukkoliikenteen että kävellen tai pyöräillen kuljettua matkoja lisätään viidenneksellä, joukkoliikenteessä n. 100 miljoonalla ja kävely- ja pyöräilymatkoja n. 300 miljoonalla matkalla vuodessa. (LVM 2009)

Lisäksi älyliikenteen strategian toimista, joihin hallitus sitoutuu ohjelmassaan 2011, monilla voidaan vähentää myös päästöjä. Valtio panostaa yli 300 miljoonalla eurolla muun muassa liikenteen ohjaus- ja hallintajärjestelmien uusimiseen ja julkisen tiedon käytön helpottamiseen. (Valtioneuvosto 2010)

Vuoden 2011 hallitusohjelmassa päästöjen leikkaamisen keinoiksi esitetään joukkoliikenteen tukemista, autokannan uudistamista sekä vähäpäästöisen ajoneuvoteknologian suosimista. Hallituskauden aikana muun muassa otetaan käyttöön valtakunnallinen joukkoliikenteen lippujärjestelmä, edistetään kaupunkiseutujen lähiraideliikennettä ja korotetaan suurten kaupunkien joukkoliikennetukea. Kävelyä ja pyöräilyä edistetään kehittämällä tieverkostoa ja toteuttamalla erillisen kävely- ja pyöräilystrategian toimenpiteitä. (LVM 2011)

Lisäksi hallitus selvittää ohjelmansa mukaan satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottoa, jolla liikenteen vähentämispainetta voitaisiin suunnata erityisesti sinne, jossa autoilulle on mahdollista tarjota käytännöllisiä vaihtoehtoja. (Valtioneuvosto 2011)

Strategiassa 2008 tavoitteeksi asetetaan päästä yhdyskuntien suunnittelulla eheään kunta- ja seutukeskusten rakenteeseen. Pitkällä aikavälillä liikennetarvetta ja siten liikenteen päästöjä vähentää merkittävästi, jos asuminen, työpaikat ja palvelut sijaitsevat lähellä toisiaan.

Ydinvoima

Ydinvoimaa koskeva ristiriita on dominoinut ilmastonsuojelun keinovalikoimaa koskenutta keskustelua. Vuoden 2001 ilmastostrategiassa esitettiin kaksi vaihtoehtoa päästöjen vähentämiseksi, joista toisessa turvauduttiin ydinvoiman lisärakentamiseen ja toisessa voimakkaammin energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan sekä maakaasuun. (Kerkkänen 2010) Keväällä 2002 eduskunta teki myönteisen periaatepäätöksen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. Voimalan rakentamisessa on ollut paljon erilaisia ongelmia, mm. rakentamisen laadun kanssa, ja sen valmistuminen on lykkääntynyt huomattavasti ja moneen kertaan.

Ilmastostrategiassa 2008 päätettiin ”varautua lisäydinvoiman rakentamiseen”. Päätöksen tarvetta perusteltiin muun muassa lauhdutusvoimakapasiteetin korvaamisella päästöttömällä kapasiteetilla sekä sähköomavaraisuuden lisäämisellä. Lähtökohdaksi kuitenkin asetettiin, että ydinvoimaa ei rakenneta ”sähkön pysyvää vientiä silmälläpitäen”. Varsinainen päätös voimaloista jätettiin myös ydinenergialain mukaisen, myöhemmän periaatepäätösharkinnan varaan. Hallitus esitteli keväällä 2010 eduskunnalle myönteisen periaatepäätöksen kahden lisäydinvoimalan rakentamisesta, jota vihreät ministerit olivat vastustaneet. Samalla se hylkäsi kolmannen, Fortumin periaatepäätöshakemuksen uuden ydinvoimalan rakentamisesta.

Suomalaisen eduskuntatyöskentelyn lähtökohdista poiketen ydinvoima on katsottu myös asiaksi, joka ei edellytä hallituspuolueiden edustajien sitoutumista neuvoteltuun lopputulokseen. Kukin yksittäinen kansanedustaja äänestää asiassa oman harkintansa mukaan. Lopullisessa äänestyksessä eduskuntapuolueet hajautuivatkin niin, että kaikissa ryhmissä oli periaatepäätöstä vastustaneita ja vihreiden sekä perussuomalaisten ryhmiä lukuun ottamatta sitä puoltaneita edustajia. Vuonna 2010 eduskunta hyväksyi hallituksen periaatepäätöksen kahden lisäydinvoimalan rakentamisesta. Voimayhtiöiden on haettava hankkeille rakennuslupaa vuoden 2015 kesäkuuhun mennessä. (Valtioneuvosto 2010)

Hallituksen teettämän arvion mukaan lisäydinvoimalat voisivat valmistuessaan vähentää päästöjä EU:n päästökauppa-alueella merkittävästi (n. seitsemäsosalla Suomen kokonaispäästöistä v. 2010) tai ei lainkaan riippuen erityisesti siitä, korvaako ydinvoima sähkön tuontia vai lauhdesähköä. (Pekkarinen 2010; Forsström et al 2010; EEA 2011)

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi

Ilmastostrategiassa 2008 viitataan hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS) mahdollisuutena vähentää sähköntuotannon päästöjä. Strategian mukaan voimayhtiöt tutkivat mahdollisuuksia hyödyntää CCS:ää rannikon suurissa voimalaitoksissa. Hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon mukaan CCS:llä voi olla rooli vähäpäästöisessä Suomessa, jos sen esteitä saadaan raivattua. Fortumin luovuttua Meri-Porin CCS-hankkeesta teknisten ja taloudellisten riskien vuoksi ei tiedossa kuitenkaan ole yhtään konkreettista CCS-hanketta Suomessa. Tulevaisuusselonteon mukaan on kuitenkin vaiheittain voimaloiden käyttöiän päätyttyä ajettava alas sellainen fossiilisten polttoaineiden ja turpeen energiakäyttö, jossa hiilidioksidia ei oteta talteen.

Turve

Turpeen kohtelu on eräs suomalaisen ilmastopolitiikan erityispiirre. Turpeelta on muun muassa poistettu valmistevero 2005 ja sille oli säädetty oma syöttötariffijärjestelmä, vaikka se aiheuttaa merkittävästi ilmastopäästöjä. (Suomalainen Tiedeakatemia 2010) Turpeelle päätettiin kuitenkin vuonna 2010 palauttaa vaiheittain pieni valmistevero samalla, kun päätettiin energiaverojen korottamisesta ja energiaverojärjestelmän muuttamisesta johdonmukaisemmaksi.

Vuoden 2011 hallitusohjelman mukaan turpeen käyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien päästöjen ja ympäristöhaittojen vuoksi kuitenkin niin, ettei turvetta korvata hiilellä. Vuoden 2013 strategian mukaan turpeen energiakäyttöä vähennetään vuoteen 2025 mennessä kolmanneksella. Turpeen verotusta nostetaan edelleen maltillisesti. Vero säilyy kuitenkin selvästi matalampana kuin esimerkiksi kivihiilellä. Turpeen asemaa perustellaan muun muassa sen aluetaloudellisella merkityksellä ja roolilla tukipolttoaineena. (Valtioneuvosto 2011)

Ilmastonmuutosviestintä

Ilmastostrategian 2008 mukaan kansalaisille taataan ajantasaisen tiedon saaminen kaikista ilmasto- ja energiapolitiikan osa-alueista. Valtakunnallisen pysyvän ilmasto- ja energianeuvonnan ja -koulutuksen järjestämiseksi ja kehittämiseksi varataan riittävät resurssit. (Valtioneuvosto 2008) Tulevaisuusselonteossa 2009 hallitus linjasi, että arjen valintojen ilmastovaikutuksista kertova tieto saatetaan helposti ihmisten saataville. (Valtioneuvosto 2009)

Vuosina 2002–2007 Suomessa toteutettiin Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma, jonka kautta rahoitettiin 62 hanketta, järjestettiin kampanjoita ja selvitettiin kansalaisten asenteita ilmastonmuutokseen (Luonnonvarainneuvosto 2008). Syksyllä 2008 eri ministeriöt ja tutkimuslaitokset käynnistivät säännöllisen epävirallisen yhteistyön, jonka pohjalta muodostettiin yhteinen ilmastoviestinnän ohjausryhmä. (Ympäristöministeriö 2011 ja Valtioneuvoston hankerekisteri)

Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla on kuluttajien energianeuvonta. Ministeriön toimeksiannosta energianeuvontaa koordinoi valtionyhtiö Motiva. Motiva tarjoaa omia neuvontapalveluita, ja lisäksi se on pilotoinut valtakunnallisia ja alueellisia neuvontahankkeita. Tulevaisuudessa maakuntien keskuskaupungeille kaavaillaan keskeistä roolia energianeuvonnassa. (Motiva 2011)

Verkossa vuonna 2011 avattu Ilmasto-opas-sivusto on Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n ja Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmän hanke, joka kokoaa yhteen käytännönläheistä, tutkittua tietoa ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista, hillinnästä ja sopeutumisesta. (Ympäristöministeriö 2011)

Keskeisiä lisätiedon lähteitä

Kerkkänen, Anu 2010. Ilmastonmuutoksen hallinnan politiikka — Kansainvälisen ilmastokysymyksen haltuunotto Suomessa. [WWW] http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8207-6.pdf

Valtioneuvosto 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. [WWW] http://www.tem.fi/files/20585/Selontekoehdotus_311008.pdf

Valtioneuvosto 2009a. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea. [WWW] http://www.vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=273273

Valtioneuvosto 2011. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. [WWW] http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf332889/fi.pdf

Valtioneuvosto 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. http://www.tem.fi/files/36730/Energia-_ja_ilmastostrategia_2013_SUOMENKIELINEN.pdf

Muita tekstissä käytettyjä lähteitä

CDIAC 2010. Preliminary 2009 and 2010 global and national estimates of carbon emissions from fossil-fuel combustion and cement manufacture. [WWW] http://cdiac.ornl.gov/ftp/trends/co2_emis/Preliminary_CO2_emissions_2010.xlsx

The British Government 2013. Policy: Reducing the UK’s greenhouse gas emissions by 80% by 2050. [WWW] https://www.gov.uk/government/policies/reducing-the-uk-s-greenhouse-gas-emissions-by-80-by-2050/supporting-pages/carbon-budgets

The Danish Government 2013. The Danish Climate Policy Plan. [WWW] http://www.ens.dk/sites/ens.dk/files/policy/danish-climate-energy-policy/danishclimatepolicyplan_uk.pdf

Eduskunta 1994. Ympäristövaliokunnan mietintö n:o 3 hallituksen esityksestä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen hyväksymisestä (YmVM 3/1994). [WWW] http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/akxhref2.sh?{KEY}=YmVM+3/1994

Eduskunta 2011. Suullisen kyselytunnin asia 76/2011: Durbanin ilmastokokous.

Euroopan parlamentti 2009. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY. [WWW] http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0136:01:FI:HTML

Euroopan komissio. The EU climate and energy package. http://ec.europa.eu/clima/policies/package/index_en.htm

Euroopan komissio 2010. Komission tiedonanto 2010/0265. [WWW] http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52010DC0265:FI:NOT

Euroopan komissio 2014. Komission tiedonanto 2014/0015. [WWW] http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2014:0015:FIN:FI:PDF

Euroopan ympäristövirasto 2011. Approximated EU GHG inventory: Early estimates for 2010. [WWW] http://www.eea.europa.eu/publications/approximated-eu-ghg-inventory-2010/approximated-eu-ghg-inventory-early

EK 2009. Työmarkkinajärjestöjen neuvottelutulos eläkepolitiikasta ja työttömyysturvasta 21.1.2009. [WWW] http://pda.ek.fi/www/fi/tyoelama/liitteet/sopimustammi09.pdf

EU:n ilmasto- ja energiapaketti. [WWW] http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=132603&contentlan=1&culture=fi-FI#.UfkiQXdySAI

Forsström, Juha et al 2010. Ydinvoimahankkeiden periaatepäätökseen liittyvät energia- ja kansantaloudelliset selvitykset. [WWW] http://www.vtt.fi/inf/pdf/workingpapers/2010/W141.pdf

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi polttoaineverosta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta (HE 122/1989).

Hallituksen esitys Eduskunnalle energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (HE 147/2010). [WWW] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100147

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta (HE 152/2010). [WWW] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2011/20110124

Hallituksen esitys Eduskunnalle ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen hyväksymisestä (HE 289/1993). [WWW] http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1993/19930289

Heikinheimo, Pirkko 2008. Kalvoesitys: Ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=84201&lan=fi

Helynen, Satu ja Flyktman, Martti 2010. Lämmityspolttoaineiden verotuksen kehittäminen. [WWW] http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/Lmmityspolttoaineraporttiluonnos_24062010.pdf

Huutoniemi, Katri et al (toim.) 2006. Savuntarkastajista päästökauppiaisiin - Suomalaisen ilmansuojelun historiaa.

Hyyrynen, Matti 2013. Ympäristön kannalta haitalliset tuet. Ympäristöministeriön raportteja 13/2013. [WWW] http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/YMra132013_Ympariston_kannalta_haitallis%2810428%29

Kepa 2014. Kepan uutinen 24.10.2014: Järjestöt: EU:n ilmastotavoitteet vuodelle 2030 "kunnianhimottomia". [WWW] http://www.kepa.fi/uutiset/10964

Liikenne- ja viestintäministeriö 2009. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020. [WWW] http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=440554&name=DLFE-8040.pdf&title=Ohjelmia%20ja%20strategioita%202-2009

Liikenne- ja viestintäministeriö 2009. Kansallinen älyliikenteen strategia. [WWW] http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=440554&name=DLFE-9889.pdf&title=Ohjelmia%20ja%20strategioita%205-2009

Liikenne- ja viestintäministeriö 2010. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma 2009–2020 — Seuranta 2010. [WWW] http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=964900&name=DLFE-11121.pdf&title=Julkaisuja%2028-2010

Liikenne- ja viestintäministeriö 2011. Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020. [WWW] http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1551287&name=DLFE-11957.pdf&title=Ohjelmia%20ja%20strategioita%204-2011_K%E4velyn%20ja%20py%F6r%E4ilyn%20strategia%202020

Luonnonvarainneuvosto 2008. Luonnonvarainneuvoston kannanotto ilmastonmuutoksen viestinnästä. [WWW] http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/luonnonvara/5yFmIl2Qe/LVNn_kannanotto_ilmastonmuutoksen_viestinnasta_15.5.2008.pdf

Martinkauppi, Kirsi (toim.) 2010. ERA17 – Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017. [WWW] http://era17.fi/wp-content/uploads/2010/10/ERA17_loppuraportti.pdf

Nylund, Nils-Olof et al 2010. Polttoaineiden laatuporrastuksen kehittäminen. [WWW] http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/T2528.pdf

OECD 2011. Revenues from environmentally related taxes in per cent of total tax revenue. [WWW] http://www2.oecd.org/ecoinst/queries/

Pekkarinen, Mauri 2010. Vastaus kirjalliseen kysymykseen: ydinvoiman lisärakentamisella saavutettavat päästövähennykset Suomessa. [WWW] http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/akxhref2.sh?{KEY}=KK+501/2010

Peters, Glen P.  et al 2011. Growth in emission transfers via international trade from 1990 to 2008. [WWW] http://www.pnas.org/content/early/2011/04/19/1006388108.full.pdf

Pöyry 2010. Wind Energy and Electricity Prices. [WWW] http://www.ewea.org/fileadmin/ewea_documents/documents/publications/reports/MeritOrder.pdf

Regeringskansliet 2009. An integrated climate and energy policy. [WWW] http://www.government.se/content/1/c6/12/34/66/1a1aa683.pdf

Rogelj, J. et al 2010. Copenhagen Accord pledges are paltry. [WWW] http://www.ecoequity.org/wp-content/uploads/2010/08/Copenhagen_Accord_Pledges_are_Paltry.pdf

Soroos, Marvin. S. 2005. Garrett Hardin and tragedies of global commons. In Dauvergne, Peter (ed.). Handbook of Global Environmental Politics. Cheltenham, UK & Northampton, MA, USA: Edward Elgar Publishing, 35-50.

Suomalainen Tiedeakatemia 2010. Turpeen energiakäytön hyödyt ja haitat. [WWW] http://www.acadsci.fi/kannanottoja/turpeenenergiakaytto.pdf

Tervonen, Juha ja Heikki Metsäranta 2012. Liikennejärjestelmän tuet. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 6/2012. [WWW] http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lts_2012-06_liikennejarjestelman_tuet_web.pdf

Tilastokeskus 2011. Energian loppukäyttö sektoreittain (ennakko). [WWW] http://www.stat.fi/til/ekul/

Tilastokeskus 2011. Sähkön ja lämmön tuotanto. [WWW] http://www.stat.fi/til/salatuo/

TVO 2011. Tiedote: Tietoa Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitosyksikön valmistumisesta sähköntuotantoon. http://www.tvo.fi/www/page/3730/

Työ- ja elinkeinoministeriö 2008. Sähkön kysyntäjouston edistäminen. [WWW] http://www.tem.fi/files/18777/Sahkon_kysyntajouston_edistaminen.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö 2009. Sähkönkulutuksen mittauksen uudistus. [WWW] http://www.tem.fi/files/21782/sahkonkulutuksen_mittauksen_uudistus050209.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö 2010. Suomen kansallinen toimintasuunnitelma uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämisestä direktiivin 2009/28/EY mukaisesti. [WWW] http://www.tem.fi/files/29773/Suomen_kansallinen_toimintasuunnitelma.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö 2010. Kalvoesitys: Kohti vähäpäästöistä Suomea — Uusiutuvan energian velvoitepaketti. [WWW] http://www.tem.fi/files/26643/UE_lo_velvoitepaketti_Kesaranta_200410.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö 2011. Tiedote: Kiinteä sähkön tuotantotuki loppuu vuoden 2012 alussa. [WWW] http://www.tem.fi/?89519_m=104680&s=2471

Työ- ja elinkeinoministeriö 2011. Lainsäädäntöhankehaku: laki biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyydestä sekä laki biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta ja laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta. [WWW] http://www.tem.fi/index.phtml?s=4421&xmid=4706

Työ- ja elinkeinoministeriö 2014. Energia- ja ilmastotiekartta 2050. Parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean mietintö 16. päivänä lokakuuta 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 31/2014. [WWW] https://www.tem.fi/ajankohtaista/vireilla/strategiset_ohjelmat_ja_karkihankkeet/energia-_ja_ilmastotiekartta_2050

UNEP 2011. Bridging the Emissions Gap. [WWW] http://www.unep.org/pdf/UNEP_bridging_gap.pdf

Utter, Robert 2008. Selvitys Ison-Britannian ilmastolakiehdotuksesta ja alustava arvio vastaavan sääntelyn soveltuvuudesta Suomen oikeusjärjestelmään. http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2008/j16-selvitys-ison-britannian-ilmastolakiehdotuksesta/pdf/fi.pdf

Valtioneuvosto 2009b. Sinivihreän hallituksen vuoden 2009 I lisätalousarvioesityksen luottamuspaketti. [WWW] http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/pdf/2009/Lisabudjetti-300109/luottamuspaketti.pdf

Valtioneuvosto 2010. Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuustoimenpiteistä. http://www.tem.fi/files/26023/ETT-periaatepaatos_-_040210.pdf

Valtioneuvosto 2010. Valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta älyliikenteen strategiasta. [WWW] http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=913424&name=DLFE-10714.pdf&title=Valtioneuvoston%20periaatep%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s%20kansallisesta%20%C3%A4lyliikenteen%20strategiasta

Valtioneuvosto 2010. Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä toukokuuta 2010 Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta. [WWW] http://www.tem.fi/files/26807/PAP_TVO_040510_final.pdf

Valtioneuvosto 2010. Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä toukokuuta 2010 Fennovoima Oy:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta. [WWW] http://www.tem.fi/files/26805/PAP_FV_040510_final.pdf

Valtioneuvosto 2014. E-kirje 17/2014. Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020-2030. [WWW] http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?TUNNISTE=E+17/2014

Valtioneuvoston hankerekisteri 2010. Ilmastoviestinnän ohjausryhmä. [WWW] http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iID=16530&tVNo=1&sTyp=Selaus

Valtioneuvoston kanslia 2009. Kalvoesitys: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea. [WWW] http://www.vn.fi/tiedostot/julkinen/pdf/tulevaisuusselonteko/Matti_Vanhanen_Tuse_151009.pdf

Valtioneuvoston kanslia 2011. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: suosituksia ja yhteenveto kokemuksista. [WWW] http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2011/r04-05-06-tulevaisuusselonteko-suosituksia/PDF/fi.pdf

Valtiovarainministeriö 2011a. Talousarvioesitys 2012. [WWW] http://budjetti.vm.fi

Valtiovarainministeriö 2011b. Suhdannekatsaus. [WWW] http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/02_taloudelliset_katsaukset/20111220Suhdan/sk_suomi_jouluk2011.pdf

Ympäristöministeriö 2011. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ympäristöhallinnon toimialalla. [WWW] http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=127698&lan=fi

Ympäristöministeriö 2011. Tiedote: Durbanin ilmastokokouksen lopputulos ylitti kaikki odotukset. [WWW] http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=400015&lan=fi

Ympäristöministeriö 2014a. Hallituksen esitys eduskunnalle ilmastolaiksi. Luonnos 11.2.2014. [WWW] http://www.ym.fi/download/noname/%7B9BEB1FE1-C678-4804-B42E-4CFEDDD1ECBF%7D/96674

Ympäristöministeriö 2014b. Valtioneuvosto hyväksyi esityksen ilmastolaiksi. [WWW] http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Valtioneuvosto_hyvaksyi_esityksen_ilmast%2829798%29