Ilmastokokousblogi
Bonnin ilmastokonferenssi päättyi lauantaina. Voi todeta, että neuvotteluissa tapahtui edistystä, mutta samalla ilmastotoimien kiireellisyys ei heijastunut valtioiden välillä käydyissä keskusteluissa.
Neuvotteluiden isoihin kysymyksiin kuuluivat säännöt siitä, miten Pariisin sopimus pannaan täytäntöön. Edistystä tapahtui siinä mielessä, että Bonnissa syntyi tekstiä kaikista keskeisistä neuvottelukysymyksistä. Edistys oli kuitenkin epätasaista. Päästövähennykset, niiden raportointi ja seuranta olivat hankala aihe ja lopputulos oli yli 150 sivun mittainen dokumentti. Tämä tarkoittaa, että ensi vuodelle jää paljon tekemistä ennen joulukuun 2018 ilmastokonferenssia Puolassa, jossa työ on tarkoitus saada päätökseen.
Toinen iso kysymys oli Talanoa-dialogiksi kutsuttu vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on nostaa ambitiotasoa ja jota käydään ensi vuoden aikana. Bonnissa sovittiin suunnitelmasta, johon sisältyy sarja keskusteluja kysymyksistä “missä olemme”, “mihin haluamme päästä” ja “miten pääsemme sinne”. Järjestöt olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä tulokseen.
Ilmastokokouksen pettymyksiin kuuluu ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten rahoittaminen. Pienen saarivaltion Fidžin johtamassa ilmastokokouksessa ei saatu rikkailta mailta sitä tukea, jota ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät, haavoittuvimmat maat kipeästi tarvitsevat.
Neuvotteluissa tärkeää edistystä tapahtui maataloudessa sekä alkuperäiskansojen rooliin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyen. Maatalouskysymyksissä tullaan huomioimaan sekä sopeutumistarve ilmastonmuutokseen että maataloudesta johtuvat päästöt. Alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen asema vahvistuu alkuperäiskansojen foorumin käynnistämisen myötä. Lisäksi hyväksyttiin sukupuolten tasa-arvoa edistävä toimintaohjelma, joka integroi sukupuolinäkökulmia ilmastotyöhön.
Suomen valtuuskunnassa mukana ollut ilmastoveteraani Oras Tynkkynen totesi neuvottelujen loppuvaiheessa, että ilmastoneuvotteluissa tulisi aina tapahtua enemmän edistystä, samalla aina päästään jonkin verran eteenpäin. Riippuu katsojasta, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä.
Nähtyäni Bonnin konferenssissa tuhansia ilmastoaktivisteja kahden viime viikon aikana olen suosiolla sen kannalla, että lasi on puoliksi täynnä. Joukossa olivat 350 Tyynenmeren ilmastotaistelijat ”Climate warriors” Fidžiltä, Vanuatulta ja muilta pieniltä saarivaltioilta. Heidän viestinsä maailmalle on vahva: he eivät tule hukkumaan, vaan he taistelevat. Joukossa oli Yhdysvalloista aktivistien lisäksi osavaltioita, kaupunkeja ja yrityksiä, jotka ovat ilmoittaneet toteuttavansa Pariisin sopimusta siitä huolimatta, että presidentti Trump on sanonut vetäytyvänsä sopimuksesta. Joukossa oli ilmastoaktiiveja maailman joka kulmasta saksalaisista ja norjalaisista australialaisiin, kiinalaisiin ja japanilaisiin. Ja tietenkin myös Suomesta.
Mitä tulee ilmastonmuutokseen, olemme kaikki samassa kanootissa, kuten puheenjohtajamaa Fidži ja monet muut ovat moneen otteeseen todenneet. Vastaus kysymykseen “saavutammeko ilmastotavoitteet” on meistä itsestämme kiinni. 350 Suomi kutsuu kaikkia mukaan ilmastoliikkeeseen, joka edistää tieteeseen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvia ilmastoratkaisuja.
Näillä ajatuksilla kiitän omalta osaltani lukijoita ja jatkan matkaani takaisin Suomeen. Juna- ja laivamatka kulkee Hampurin, Kööpenhaminan, Malmön, Tukholman ja Turun kautta Helsinkiin.
Kuva: Tina Nyfors. Samoan puheenvuoro Bonnin ilmastoneuvotteluiden korkean tason osuudessa.
Teksti on julkaistu alunperin 350 Suomi -järjestön blogissa.