Järjestöjen tavoitteet Dohan ilmastokokoukselle

13.11.2012

Maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen lähtölaskenta on alkanut. Järjestyksessään 18. ilmastoneuvottelut käydään marrasjoulukuun vaihteessa Dohassa, Qatarissa.Neuvotteluihin osapuolet saattelee ilmastoennätysten vuosi: arktinen jääpeite on kutistunut historiallisen pieneksi, kuivuusjaksot enteilevät maailmanlaajuista ruokakriisiä ja myrskyt koettelevat ihmisiä ympäri maailmaa.

Kioton pöytäkirja – porsaanreiät tukittava

Lyhyen aikavälin päästövähennystavoitteet tulee sitoa osaksi Kioton toista velvoitekautta. Toinen velvoitekausi
tulee saattaa voimaan 1. tammikuuta 2013 alkaen, jotta päästövähennykset jatkuvat keskeytyksettä. Vähennystavoitteet
tulee asettaa parhaan saatavilla olevan ilmastotieteen vaatimalle tasolle.

Samalla on ehkäistävä ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneiden päästöyksiköiden (AAU) siirtäminen toiselle
velvoitekaudelle. Ylijäämän siirto laskisi merkittävästi päästöyksiköiden jo valmiiksi alhaista hintaa, mikä heikentäisi
päästökaupan ohjausvaikutusta. Lisäksi siirto veisi pohjan päästövähennystavoitteen uskottavuudelta, kun arviolta
13 gigatonnin edestä päästöoikeuksia – kolme kertaa EU:n vuosipäästöjen verran – siirtyisi seuraavalle velvoitekaudelle.

Suomen tulee
- uudistaa osana EU:ta Durbanin COP17-kokouksessa annettu sitoumus Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden hyväksymisestä
- vastustaa päästöoikeuksien (AAU) ylijäämän siirtoa Kioton pöytäkirjan toiselle velvoitekaudelle sekä muita
pöytäkirjaa heikentäviä porsaanreikiä

Globaali sopimus vauhdilla valmisteluun

Doha on tärkeä virstanpylväs kohti maailmanlaajuista, oikeudenmukaista, kunnianhimoista ja sitovaa ilmastosopimusta,
joka on lyötävä lukkoon viimeistään vuonna 2015. Sopimuksen neuvottelumandaatista ja -aikataulusta on
päätettävä Dohassa. Neuvotteluiden ja ilmastosopimuksen pohjana tulee olla ilmasto-oikeudenmukaisuus, yhteisen
mutta eriytetyn vastuun periaate sekä vauraiden maiden historiallinen vastuu ilmastopäästöistä.

Durbanin ilmastokokouksessa vuonna 2011 sovittiin,että tuleva sopimus velvoittaa kaikkia osapuolia vähentämään
päästöjään. Kaikkien maiden tulee laatia päästöjen vähentämiseen tai vähähiiliseen kehitykseen tähtäävä
strategia. Rikkaiden maiden on laadittava myös mitattavat tavoitteet. Päästövähennykset on toteutettava myös
oikeudenmukaisesti.

Köyhillä mailla ja ihmisillä on oikeus kehitykseen,minkä vuoksi eri maaryhmien vastuista neuvoteltaessa on
otettava huomioon niiden historialliset ja nykyiset päästöt sekä mahdollisuudet päästöjen vähentämiseen. Köyhimpien
kehitysmaiden päästövähennykset tulee ensisijaisesti kattaa kansainvälisen ilmastorahoituksen tuella. Erityisesti
köyhimmissä ja haavoittuvimmissa maissa ilmastotoimien tulee painottua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen.

Suomen tulee
- vaatia, että tuleva, laillisesti sitova ilmastosopimus perustuu yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteelle
- kannustaa EU:ta sopimaan Dohassa Durbanin toimintaohjelman neuvottelumandaatista, aikataulusta ja välitavoitteista, jotka johtavat globaalin sopimuksen voi maantuloon viimeistään vuonna 2020
- tukea kansalaisyhteiskuntien ja heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien vahvaa edustusta ja kuulemista neuvotteluissa.

Globaalit päästöt käännettävä laskuun

Valtiot ovat sitoutuneet ilmastonmuutoksen rajoittamiseen alle kahden asteen. Nykyiset päästövähennystavoitteet
ovat tähän nähden riittämättömiä. Ilmastotoimilla on kiire, sillä ilmastonmuutos on jo käynnissä. Osana EU:ta Suomi voi edistää Dohassa suunnitelmaa, jolla kuilu nykyisten päästövähennyssitoumusten ja tieteen osoittaman
vähennystarpeen välillä kurotaan umpeen. Turvallisesta päästövähennysurasta on sovittava viipymättä, jotta
maailmanlaajuiset päästöt saadaan käännettyä laskuun vuoteen 2015 mennessä.

Suomen tulee
- ajaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ilmastotieteeseen perustuvia ja oikeudenmukaisia päästövähennys
tavoitteita, jotka rajaavat lämpötilan nousun 1,5 asteeseen
- tukea EU:n päästövähennystavoitteen nostamista vähintään 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja
sitoutua vähentämään kotimaisia päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
- tukea yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteen noudattamista sovittaessa yksittäisten maiden ja maa
ryhmien vastuista ilmastonmuutoksen torjunnassa

Riittävä rahoitus varmistettava

Suomi ja muut teollisuusmaat ovat sitoutuneet tukemaan kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutoksen
vaikutuksiin sekä vähähiilisten ja lopulta hiilineutraalien kehitysmallien vahvistamista. Pitkäjänteinen ja tehokas
ilmastotyö kehitysmaissa vaatii aidosti uusia resursseja.Siksi ilmastorahoitusta ei saa kattaa kehitysvaroista, kuten
Suomi on lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen osalta tehnyt.

Pitkän aikavälin ilmastorahoituksen tukirankana tulee olla valtioiden virallinen budjettirahoitus. Kasvava rahoitustarve
on mahdollista kattaa esimerkiksi verottamalla rahoitusmarkkinoita ja laiva- ja lentoliikennettä, sekä
päästöoikeuksien huutokaupasta ja kansainvälisen veronkierron hillitsemisestä saatavilla tuloilla. Vuoden 2013
kuluessa on lisäksi uudelleenarvioitava ilmastorahoituksen tason riittävyys sekä oikeudenmukainen jakautuminen
niin rahoituskohteiden kuin alueiden välillä. Rahoituksen kanavoinnissa tulee huomioida erityisesti köyhimpien ja
haavoittuvimpien ihmisryhmien oikeudet ja kansalaisyhteiskunnan vaikuttamismahdollisuudet.

Suomen tulee
- edistää yhteisen määritelmän luomista aidosti uudelle ilmastorahoitukselle EU:ssa ja kansainvälisesti
- tukea Dohassa lyhyen aikavälinilmastorahoituksen kaksinkertaistamista vuosien 2013–2015 aikana, jotta
100 miljardin dollarin vuosittainen rahoitussitoumus vuoteen 2020 mennessä on mahdollista saavuttaa [1,2]
- sitoutua Vihreän ilmastorahaston tukemiseen ja pääomittamiseen heti, kun rahasto on toimintakunnossa
- tukea innovatiivisten rahoitusmekanismien ripeää käyttöönottoa ja sitoutua ohjaamaan merkittävä osa
kansallisista tuloista kansainväliseen ilmastorahoitukseen ja kehitysyhteistyöhön

Naisten keskeinen rooli tunnistettava [3]

Ilmastonmuutos vaikuttaa eniten haavoittuvimpien ihmisryhmien,kuten kehitysmaiden köyhien naisten elämään.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat eri tavalla miehiin ja naisiin, mikä lisää sukupuolten välistä epätasaarvoa.
Sopeutumiseen vaadittavat resurssit jäävät usein naisten ulottumattomiin. Silti naiset ovat avainasemassa
ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa,sillä he vastaavat usein esimerkiksi ruuantuotannon
turvaamisesta, perheiden vesi- ja terveyshuollosta sekä energiansaannista.

Puutteelliset seksuaaliterveyspalvelut, heikko sosiaalinen asema ja koulutuksen puute nostavat perheiden
lapsilukua ja sitovat naiset kotiin hoitamaan suurta lapsimäärää,mikä puolestaan estää naisia osallistumasta kodin
ulkopuoliseen toimintaan ja päätöksentekoon. Näin heidän osaamisensa jää hyödyntämättä myös ilmastonmuutoksen
hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Siksi on tärkeää edistää tyttöjen ja naisten seksuaaliterveyttä ja –oikeuksia
takaamalla heille pääsy seksuaalivalistuksen, terveyspalveluiden ja ehkäisymenetelmien piiriin.

Useat kansainväliset aloitteet ovat korostaneet naisten aseman vahvistamista päätöksenteossa ja ilmastorahoituksen
hyötyjen tasapuolisemmassa jakautumisessa.Suomen korkea profiili sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä
ilmastopolitiikkaan vaatii tuekseen tekoja. Kuva edelläkävijyydestä kärsii, jollei muissa neuvottelupöydissä
samanaikaisesti sitouduta riittäviin päästövähennyksiin ja ilmastorahoitukseen.

Naisten osallistuminen ilmastopäätöksenteon kaikkiin vaiheisiin on turvattava. Sukupuolinäkökulma tulee kirjata
sopimustekstiin konkreettisin toimenpitein ja liittää se kaikkiin ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen
tähtäävään suunnitteluun ja toimeenpanomekanismeihin.

Suomen tulee
- vahvistaa työtä naisten osallistumiseksi ilmastoneuvotteluiden päätöksentekoon ja tasa-arvonäkökulman
saamiseksi mukaan sopimustekstiin.
- edistää ilmastorahoituksen hyötyjen tasapuolista jakautumista naisille ja miehille huomioiden heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, esimerkiksi kehittämällä rahoitukselle sukupuolisensitiivinen kriteeristö
- edistää ilmastopolitiikan vaikutusten arviointia sukupuolinäkökulmasta.

Lisätietoja
Hanna Hakko, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, 050 345 4411
Elina Hatakka, koordinaattori, Suomen 1325-verkosto, 050 586 5729
Tuuli Hietaniemi, kehityspoliittinen asiantuntija, Kepa, 050 317 6716
Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi, 045 631 8353
Susanna Kari, ilmastonmuutosasiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu, 050 326 3487
Jenni Kauppila, koordinaattori, Kansalaisten Maailmannäyttämö, 050 522 6241
Kaisa-Reeta Koskinen, energiavastaava, Greenpeace Nordic, 040 764 1012
Rilli Lappalainen, pääsihteeri, Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry,050 5613456
Laura Meller, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, 044 537 7193
Elina Multanen, toiminnanjohtaja, Suomen UN Women, 040 578 1165
Anne Pönni, varatoiminnanjohtaja, Suomen World Vision, 050 366 1707
Teemu Sokka, ohjelmakoordinaattori, Solidaarisuus, 050 522 2354
Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, 040 754 7371
Hilkka Vuorenmaa, kehityspolitiikan koordinaattori, Väestöliitto, 050 535 13791

Viitteet
[1] Lyhyen aikavälin (2010–2012) ilmastorahoituksen tasoksi sovittiin Kööpenhaminan ilmastokokouksessa (COP15) 30
miljardia dollaria. EU:n osuus rahoituksesta oli 7,2 miljardia euroa, ja Suomen osuus 110 miljoonaa euroa.
[2] Teollisuusmaat sitoutuivat Cancúnin ilmastokokouksessa vuonna 2010 rahoittamaan kehitysmaiden ilmastotoimia.
[3] Suomen World Vision allekirjoittaa tavoitteista kappaleen ”Naisten keskeinen rooli tunnistettava

Järjestöjen keskeiset tavoitteet Dohan ilmastokokoukselle (pdf)