Greenpeace nimesi tänään maanantaina Durbanissa likaisen tusinan, joka estää edistymisen ilmaston suojelemisessa.

Listan kärjessä on Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Suomessa Greenpeace lähetti hänelle viime viikolla avoimen kirjeen, jossa vedottiin, että hän käyttäisi asemaansa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Hänen julkiset puheenvuoronsa muutama vuosi sitten olivat toivoa herättäviä. Mutta nyt tarvitaan tekoja tyhjien sanojen sijaan.

Suomessakin on oma ilmastosopimuksen jarruttajien joukko. Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa Euroopan unionin sitoutumista yli 20 prosentin yksipuolisiin päästövähennyksiin. Hiilivuodolla uhkaillaan, vaikka Suomen metsä- ja terästeollisuuden päästöt ovat pienemmät kuin taskussa olevat päästöoikeudet. Ja Fortum vastustaa EU:n velvoitetta ottaa käyttöön pakolliset säästötavoitteet, jotka kohdistuvat jakelijoihin ja sähkön jälleenmyyjiin. Luetteloa voi jatkaa.

”Elintärkeiden YK:n neuvottelujen varjossa kokoontuvan likaisen tusinan tulisi olla häpeissään siitä, että jarruttavat neuvotteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ihmishenkien, talouksien ja elinympäristöjen pelastamiseksi. Lyhyen tähtäimen voittojen asettaminen ihmisten suojelun edelle on vastenmielistä”, sanoi Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo mielenosoituksessa Durbanissa.

”Poliittisten johtajiemme on suljettava ovi likaisilta yhtiöiltä, jotka juhlisivat Durbanin epäonnistumista. Heidän on kuunneltava kansaa eikä saastuttajia. Lapsemme ja heidän lapsensa ansaitsevat sen”, Naidoo jatkoi.

Greenpeacen nimeämä likainen tusina, raportti heidän edustamiensa yhtiöiden ja järjestöjen toimista

1.  Jorma Ollila, hallituksen puheenjohtaja, Royal Dutch Shell
2.  Lorraine Mitchell, toimitusjohtaja, Shell Canada
3.  David Collyer, puheenjohtaja, Canadian Association of Petroleum
4.  Thomas Donohue, puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, US Chamber of Commerce
5.  Lakshmi Mittal, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, ArcelorMittal
6.  Jürgen R. Thumann, puheenjohtaja, BusinessEurope
7.  David ja Charles Koch, Koch Industries
8.  Marius Kloppers, toimitusjohtaja, BHP Billiton
9.  Dr. Kurt Bock, hallituksen puheenjohtaja, BASF
10. Jean-Guy Carrier, pääsihteeri, International Chamber of Commerce
11. Jack N. Gerard, puheenjohtaja, American Petroleum
12. Brian Dames, toimitusjohtaja, Eskom

Juha Aromaa, viestintäpäällikkö, Greenpeace

Lisää suomalaisten yhtiöiden ja järjestöjen ilmastosopimuksen jarruttamisesta

Greenpeacen suomalaisen aktivistin Reija Mikkolan kokemuksia Durbanista

Maailman poliittisten johtajien passiivisuudesta voisi kuvitella, ettei ihmisiä ilmastonmuutos huoleta. Se ei pidä paikkaansa. Mielipidemittauksen mukaan lähes kolme neljäsosaa maailman kansalaisista haluaisi hallitustensa tekevän enemmän ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kuka sitten estää? Siihen Greenpeace on etsinyt vastauksia ja koonnut ne Who’s holding us back -raporttiin. Raportissa osoitetaan, kuinka maailman suurimmat yritykset ja heitä edustavat teollisuusjärjestöt käyttävät voimiaan lobbaamiseen pysäyttääkseen kunnianhimoiset päästövähennykset.

Suomalaisetkin ovat isojen pelaajien likaisessa pelissä ansiokkaasti mukana. Maailman viidenneksi suurin yhtiö Royal Dutch Shell, jonka korkeinta vastuuta hallituksen puheenjohtajana kantaa Jorma Ollila, aikoo porata öljyä herkällä arktisella alueella apunaan suomalaiset jäänmurtajat. Shell kampanjoi etujärjestöjensä avulla EU:n päästövähennysten lisäämistä vastaan. Japanissa yhtiö on lobannut hallitusta, ettei se sitoutuisi Kioton sopimuksen toiseen velvoitekauteen. Eikä öljy-yhtiö tietenkään katso hyvällä autojen tehokkuusvaatimusten kiristämistä Euroopassa.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Muun muassa oma kotoinen Elinkeinoelämän keskusliittomme on sähköpostitse muistuttanut europarlamentaarikkojamme selväsanaisesti, että ” EK katsoo, että EU:n ei tule yksipuolisesti kiristää vuoden 2020 tavoitetta 20 prosentista.” Siitä huolimatta, että suomalaisella metsä- ja terästeollisuudella on lompakossa enemmän päästöoikeuksia kuin mitä toiminnasta syntyy päästöjä.

Taloudellisen vallan kokoushuoneissa on helppo sokeutua muulta kuin pörssikurssin kehitykseltä. Ne vievät mukavasti huomion todellisesta vaarasta, joka seuraa, jos maapallon lämpenemistä ei saada pysäytettyä alle kahden asteen. Nyt maailman poliittisilta johtajilta vaaditaan rohkeutta olla johtajia. Jos he eivät onnistu ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, suursaastuttajien intressit ja rahoitusmarkkinoiden ongelmat ovat merkityksettömiä. Johtajien on aika kuunnella kansaa eikä saastuttajia.

Juha Aromaa, viestintäpäällikkö, Greenpeace