Tällä hetkellä jopa 20 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu erityisesti trooppisten metsien häviämisestä, niiden kunnon heikkenemisestä sekä maankäytön muutoksesta. Kaikkiaan näistä syntyy enemmän päästöjä kuin koko maapallon liikenteestä yhteensä. Vuosi sitten kirjoitin tässä samaisessa blogissa metsistä, REDD+-mekanismista sekä toiveista Cancunin ilmastokokouksen suhteen. Perusasiat eivät ole vuodessa muuttuneet, eikä neuvotteluissa ole vuoden aikana edistytty juurikaan. Senpä vuoksi keskityn tässä kirjoituksessa kertomaan miten asiat voisivat ideaalitapauksessa olla.

Metsäkato voidaan pysäyttää

WWF:n juuri julkaistun raportin Forests and Climate – REDD+ at a Crossroads mukaan nopeilla ja tehokkailla toimenpiteillä trooppisten metsien häviäminen sekä siitä aiheutuvat päästöt voitaisiin pysäyttää lähes kokonaan vuoteen 2020 mennessä. Tämähän on hieno juttu! Niinpä. No mitä jos emme ryhdykään yhteistuumin taistelemaan metsäkatoa vastaan vaan hidastelemme ja kinastelemme siitä kuka on vastuussa milloin mistäkin? No raportin mukaan viivyttely voi johtaa jopa 124,7 miljoonan metsähehtaarin häviämiseen vuoteen 2030 mennessä, mikä vastaa lähes neljä kertaa Suomen kokoista pinta-alaa. Tämä tulee tarkoittamaan metsäkadosta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen moninkertaistumista metsien merkittävän hiilinielun ja -varaston huvetessa. Arviot näistä päästöistä liikkuvat noin 24 hiilidioksidi gigatonnissa. Tämä luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että tavoite pysäyttää ilmaston lämpeneminen kahteen celsiusasteen luisuu saavuttamattomiin…

Mitä REDD+ -mekanismi pitää sisällään?

REDD+ -mekanismi on aloite, jossa kehitysmaille pyritään luomaan kannustimia arvokkaiden metsiensä ja niiden sisältämän hiilen suojeluun. REDD+-mekanismi kattaa niin metsien suojelun, metsien kunnon parantamisen, metsien hiilivarastojen lisäämisen kuin metsien kestävän hoidon. Oleellista metsien häviämisen pysäyttämisessä on muun muassa parantaa yleisesti metsiä ja maankäyttöä koskevan hallinnon tehokkuutta, läpinäkyvyyttä sekä oikeudenmukaisuutta, parantaa maankäytön suunnittelua, tehostaa lakien toimeenpanoa, selventää maanomistus- ja käyttöoikeuksia, hoitaa metsiä kestävästi sekä edistää vastuullisesti tuotettujen metsä- ja maanviljelytuotteiden markkinoita. Tämän kaiken rinnalla REDD+-mekanismin toimeenpanemisessa tulee huomioida luonnon monimuotoisuuden suojelu sekä paikallisyhteisöjen, kuten alkuperäiskansojen oikeudet. Metsät kun eivät ole pelkkää hiiltä, vaan niillä on tärkeä merkitys muun muassa elinkeinojen luojana, erilaisten ympäristöpalvelujen tarjoajana sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

WWF Suomi tukee kansallisen REDD+ -mekanismin kehittämistä Nepalissa yhdessä WWF Nepalin kanssa. Paikallisten osallistuminen metsien mittaamiseen on tärkeää. Kuva Maija Kaukonen/WWF Suomi

Durbanissa tarvitaan kunnianhimoa sekä rahoituslupauksia

Mitä paraikaa käynnissä olevassa Durbanin ilmastokokouksessa voitaisiin parhaimmassa tapauksessa päättää sademetsien pelastamiseksi? WWF katsoo että REDD+ -mekanismin osalta neuvottelevien maiden tulee päästä sopimukseen seuraavista asioista:

1. Metsäkadon pysäyttämiseksi tulee asettaa selkeä ja mitattava tavoite. Pelkkä Cancunin lopputuloksessa lukeva lausahdus metsäkadon hidastamisesta ei riitä – WWF toivoo, että neuvottelevat maat asettaisivat tavoitteeksi pysäyttää metsäkato ja siitä aiheutuvat päästöt kokonaan vuoteen 2020 mennessä.
2. Metsäkadon globaaleihin ajureihin tulee puuttua. Jos emme puutu esimerkiksi markkinavoimien ajamaan maankäytön muutokseen eli sademetsän kaatumiseen soija-, öljypalmu-, ja selluplantaasein tieltä, emme voi koskaan pysäyttää metsien häviämistä.
3. Metsäkadon pysäyttämiseksi tulee turvata riittävä rahoitus. Arvioiden mukaan vähintään 30-50 miljardia dollaria vuoteen 2030 mennessä tarvitaan, jotta metsien häviäminen saadaan kuriin.
4. REDD+ -mekanismin raamit tulee rakentaa niin, että se hyödyttää ihmisiä, ilmastoa sekä luonnon monimuotoisuutta.

Ja sitten vaan odotellaan miten käy!

Maija Kaukonen, metsäasiantuntija, WWF Suomi

Keskiviikkona vierailin Dialogo Climatico -verkoston leirintäalueella. Verkosto tuo yhteen kansalaisliikkeitä, ammattiyhdistyksiä, viljelijöiden osuuskuntia ja kansainvälisiä järjestöjä, kuten Oxfamin, Greenpeacen ja Maan ystävät. Leirillä keskustelin eri ryhmittymien näkemyksistä leiriä koordinoivan Raul Benetin kanssa.

Dialogo climatico -tapahtuman tervetuloa-kyltti. Kuva Toni Sandell

”Pohjoisen järjestöjen näkökulma on vaikutustyössä seuraavan viiden vuoden päässä, etelän ammattiyhdistyksillä 15 vuoden päässä ja alkuperäiskansoilla seuraavan 300 vuoden päässä”, tiivisti Oxfamin tukemaa tck tck tck-ilmastokampanjaa vetävä Benet.

Erilainen aikajänne ja elämänfilosofia tuovat mukanaan ja sävyeroja näkemyksiin ja erilaisia tapoja vaikuttaa: Kun pohjoisen järjestöt tekevät asiantuntijuuteen perustuvaa lobbaustyötä hyvän ilmastosopimuksen saamiseksi, etelän järjestöt, pienviljelijät ja alkuperäiskansat kokoussalien ulkopuolella vaativat pitkäkantoisia uudistuksia ja koko talousjärjestelmän uudistamista.

Kansalaisjärjestöjen tuella Ecuadorin presidentiksi noussut Rafael Correa kävi keskiviikkona istuttamassa puun osana ilmastokampanjaa. Lopeta puhuminen ja aloita istuttaminen, häneltä vaadittiin. Kuva: Toni Sandell

Viimeaikaiset talouskriisit, ruokakriisit ja ilmastokriisi kuuluvat heidän mielestään samaan pakettiin. Siksi liike hylkää kaikki markkinapohjaiset mekanismit ilmastosopimuksessa – ja pohjoisen näkökulmasta tekevät näin poliittisen itsemurhan.

Päivien mittaan kokouspaikan ulkopuolella on järjestetty useita marsseja. Niille osallistuvien väkimäärää tiputtaa, että porukat marssivat usein eri ryhmissä. Hajaannus on iso ongelma liikkeen näkyvyydelle. Esimerkiksi tiistaina samaan aikaan marssittiin kahdessa eri rintamassa: Dialogo Climatico osoitti mieltään Cancúnin keskustassa ja pienviljelijöiden liike Via Campesino lähestyi samaan aikaan kohti neuvottelupaikka Moon Palacea. Tie nousi Via Campesinolle pystyyn pian, sillä liittovaltion poliisit olivat eristeaitojen kanssa kadulla vastassa useita kilometrejä ennen Moon Palacea.

Alkuperäiskansat osoittivat tiistaina mieltään Cancúnissa. Kuva: Joonas Juutilainen

Moni etelän järjestö vaikuttaa toki myös ilmastoneuvotteluiden sisällä, ja usean maan virallisessa delegaatiossa on kansalaisliikkeiden edustajia. Neuvotteluihin osallistuvien pohjoisen ja etelän järjestöjen kannat keskeisiin asiakymyksiin ovat samankaltaisia. Näkemysero löytynee lähinnä kehitysmaiden metsittämiseen liittyvästä REDD-hankkeesta, joka joutaa etelän mielestä nykymuodossaan roskakoppaan.

Bolivian alkuperäiskansojen edustaja sai äänensä kuuluviin maanantain kansalaisjärjestöille ja yksityissektorille tarkoitetussa täysistunnossa. Kuva: Toni Sandell

Järjestöjen mukaan REDDin markkinapohjaiset mekanismit uhkaavat alkuperäiskansojen oikeutta maahansa ja tekevät metsistä talouden keinotteluun perustuvan välineen. Metsän suojelua tarvitaan, mutta keinojen pitää ponnistaa kansallisesta ja alueellisesta politiikasta, ei liike-elämäpohjaisista ratkaisuista. REDD on etelän järjestöille teollisuusmaiden keino luistaa omasta historiallisesta vastuustaan päästöongelman syypäänä.

Toni Sandell, kehityspoliittinen tiedottaja, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa

Mikä REDD?

Balin vuoden 2007 ilmastokokouksessa syntyneen REDD+ – mekanismin (Reduced Emissions from Deforestation and Degradation in Developing Countries) idea on vähentää trooppisten metsien hävityksestä aiheutuvia kasvihuonepäästöjä tarjoamalla kehitysmaille taloudellisia kannustimia metsien suojeluun ja kestävään käyttöön.

Cancunin kokouksessa REDD+ -neuvottelut etenevät kaikkien valtioiden edustajien kesken AWG-LCA- työryhmän (Ad Hoc Working Group on Long-term Cooperative Action under the Convention) alla. Neuvottelut tulevat olemaan kiihkeät ja jännitteitä erityisesti metsäisten kehitysmaiden, kuten Papua Uuden-Guinean, Kongon, ja Ecuadorin sekä rahoittajamaita edustavien länsimaiden välillä tullaan varmasti näkemään. Suomi kannattaa EU:n kautta REDD- neuvotteluiden edistymistä, vaikka Kioton pöytäkirjan alla etenevissä neuvotteluissa puolustaakin omien metsiensä voimakasta talouskäyttöä. Ilmastoneuvotteluissa kaikki liittyy kaikkeen ja rikkaiden metsämaiden venkoilu omien metsiensä suhteen voi heijastua negatiivisesti myös REDD-neuvotteluihin. REDD+ -mekanismiin liittyvästä metodologiasta, kuten metsien ja niiden sisältämän hiilen inventoinnista ja metsäkadon seuraamisesta neuvotellaan SBSTA:n (subsidiary Body for Scientific and Technological Advice) asiantuntijoiden kesken.

Kunnianhimoisia tavoitteita metsäkadon pysäyttämiseksi tarvitaan

Mitä Cancunin neuvotteluista on sitten odotettavissa metsäkadon pysäyttämisen suhteen? WWF on analysoinut REDD+-mekanismia koskevaa LCA – tekstiä, joka on sisällöltään jo yksityiskohtainen ja kattava mutta sisältää vielä runsaasti sulkuja (sulut lauseen tai sanan ympärillä kertovat, että vaihtoehdoista neuvotellaan vielä). WWF kuitenkin toivoo, että neuvottelutekstiin kirjataan konkreettinen numerotavoite metsäkadon pysäyttämiselle. Tämä voisi olla metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä aiheutuvien kasvihuonepäästöjen loppuminen vuoteen 2020 mennessä (Zero Net Emissions from Deforestation and Forest Degradation by 2020).

Ensisijaisen tärkeänä WWF näkee luonnon monimuotoisuutta, alkuperäiskansojen sekä paikallisväestöjen oikeuksia turvaavien suojakeinojen (safeguards) selkeän kirjaamisen neuvottelutekstiin. Tällä hetkellä maininta esimerkiksi luonnonmetsien säilyttämiseen ohjaavista suojakeinoista on jopa kaksinkertaisten sulkujen sisällä!

Jotta trooppisten metsien häviäminen saataisiin kuriin, tulisi kaikkien maailman valtioiden, mukaan lukien sademetsien raaka-aineita hyödyntävien rikkaiden länsimaiden, puuttua metsäkadon perimmäisiin ja globaaleihin taustasyihin. Tämä tulee kirjata myös neuvottelutekstiin, jossa tällä hetkellä viitataan vain kehitysmaiden vastuuseen. Metsäkato on globaali ongelma ja sen ratkaisut ovat kaikkien maiden vastuulla.

REDD+ sopimus on tärkeä myös kokouksen isäntämaalle

WWF toivoo, että Meksikossa asetetaan tiukat tavoitteet metsäkadon ja siitä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen lopettamiseksi kokonaan. Sitä päätöstä tulee tarvitsemaan myös isäntämaa itse; Meksiko on yksi tropiikin metsäisimpiä valtioita yli 60 miljoonan hehtaarin kokoisella metsäpeitteellään. Vuosien 2000 -2005 välillä metsäkato on kuitenkin ollut maassa 11. nopeinta koko maailmassa. Vuosien 1990 -2005 välillä Meksikosta on hävinnyt lähes 5 miljoonaa hehtaaria luonnonmetsää. Metsien hävityksen myötä on myös niiden sisältämä hiili siirtynyt ilmakehään.

WWF:n REDDiä koskevat kannat Cancunissa

Maija Kaukonen, metsäasiantuntija, WWF Suomi