Kolmetoista ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöä vaatii Suomelta ja EU:lta edelläkävijän otteita ilmastokatastrofin estämiseksi YK:n ilmastokokouksessa Dohassa. Pelissä on paljon: ilman huomattavia päästövähennyksiä ilmastonmuutos uhkaa karata hillitsemättömäksi ja Sandy-myrskyn kaltaiset äärimmäiset sääilmiöt tulevat yleistymään.

Öljymaa Qatarin pääkaupungissa Dohassa 26. marraskuuta alkavissa YK:n ilmastoneuvotteluissa on sovittava tiukat pelisäännöt ensi vuonna alkavalle Kioton sopimuksen jatkokaudelle, kiristettävä päästövähennyksiä ja turvattava riittävä rahoitus ilmastotoimille.

Kioton pöytäkirja on tällä hetkellä ainoa laillisesti sitova sopimus, joka velvoittaa maita päästövähennyksiin.

Kioton sopimuksen jatkokauden porsaanreiät tukittava

Dohassa päätetään, saako edelliseltä sopimuskaudelta käyttämättä jääneitä päästöyksiköitä siirtää 2013 alkavalle Kioton toiselle kaudelle. Uuteen sopimuskauteen alustavasti sitoutuneilta mailta on jäänyt lähes kolminkertaisesti koko EU:n vuosittaisia päästöjä vastaava määrä tätä niin kutsuttua ”kuumaa ilmaa”.

”Päästökehitys pitää globaalisti saada laskuun vuonna 2015. Tässä ei tulla onnistumaan, jos ylijääneitä päästöyksiköitä siirtämällä vesitetään jo ennestään heikot päästövähennystavoitteet. Se vetäisi mattoa alta myös uuden maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen neuvotteluilta”, varoittaa Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Hakko.

Vaarallinen ilmaston lämpeneminen saatava kuriin

Nykyiset päästövähennyslupaukset eivät riitä alkuunkaan ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi alle tavoitteeksi asetetun kahden asteen. Uuden, kaikkia valtioita sitovan ilmastosopimuksen on määrä astua voimaan viimeistään vuonna 2020, mutta kunnianhimon tasoa on nostettava merkittävästi jo ennen sitä.

Suomen on sitouduttava vähentämään päästöjään 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja työskenneltävä EU:n tavoitteen kiristämiseksi, järjestöt vaativat. Vuosisadan puoleenväliin mennessä maailman päästöt on enemmän kuin puolitettava ja teollisuusmaissa ne on saatava lähelle nollaa.

”Ilmastonmuutoksen uhat ovat niin vakavia ja koskettavat kaikkia maita, että myös vastuun päästöjen vähentämisestä on kuuluttava kaikille. Eri maiden historiallinen vastuu ja kyky vähentää päästöjä on kuitenkin oikeudenmukaisuuden nimissä otettava huomioon”, sanoo Hanna Hakko.

Rahoitussuunnitelmat levällään

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii riittävää ja ennustettavaa rahoitusta. Teollisuusmaat ovat sitoutuneet kymmenkertaistamaan kehitysmaiden ilmastotoimiin tarkoitetun rahoituksen 100 miljardin dollarin vuositasolle 2020 mennessä.

”Lyhyen aikavälin rahoituskausi päättyy tämän vuoden lopussa eikä tulevaisuudesta ole vielä tietoa. Dohassa päättäjien on laadittava konkreettinen suunnitelma ilmastorahoituksen kasvattamisesta ja vähintään tuplattava rahoitus nykytasosta vuosina 2013-2015”, sanoo Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi.

Dohan ilmastoneuvotteluja edeltävänä vuonna maailma on todistanut ennätyksellisiä sääilmiöitä: hirmumyrsky Sandy riepotteli Yhdysvaltojen itärannikkoa lokakuun lopussa, kesän epätavalliset kuivuudet tuhosivat satoja ja nostivat ruuan hintaa, ja arktinen jääpeite on kutistunut historiallisen pieneksi.

”Jos emme panosta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen nyt, tulevaisuudessa ihmiskuntaa kohtaa konkurssi. Yksin hirmumyrsky Sandyn aiheuttamien kulujen arvioidaan nousevan kymmeniin miljardeihin dollareihin, inhimillisistä menetyksistä puhumattakaan”, Tuuli Hietaniemi toteaa.

Medialle tiedoksi

Järjestöjen tavoitteet Dohan ilmastokokoukselle ovat laatineet Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehys, Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Solidaarisuus, Suomen 1325 -verkosto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen UN Women, Väestöliitto, WWF Suomi ja ilmasto.org -ilmastosivusto.

- Tavoitteet löytyvät osoitteesta http://ilmasto.org/doha/tavoitteet
- Yhteystietolista kokousta paikan päällä Qatarissa sekä Suomessa seuraavista järjestöasiantuntijoista: http://ilmasto.org/doha/tiedotusvalineille
- Dohan kokousta seuraava blogi: http://ilmasto.org/doha

Lisätietoja

 Sanna Autere, tiedottaja, Kepa, puh. 050 317 6721
 Hanna Hakko, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050 345 4411
 Tuuli Hietaniemi, kehityspoliittinen asiantuntija, Kepa, puh. 050 317 6716
 Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi, puh. 045 631 8353
 Susanna Kari, ilmastonmuutosasiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu, puh. 050 326 3487
 Jenni Kauppila, koordinaattori, Kansalaisten maailmannäyttämö, puh. 050 5226241
 Kaisa-Reeta Koskinen, energiavastaava, Greenpeace Nordic, puh. 040 764 1012
 Rilli Lappalainen, pääsihteeri, Kehys ry, puh. 050 561 3456
 Laura Meller, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, puh. 044 537 7193
 Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371

Marras-joulukuun vaihteen ilmastoneuvotteluja edeltää ilmastoennätysten
vuosi: arktinen jääpeite on kutistunut historiallisen pieneksi,
kuivuusjaksot enteilevät maailmanlaajuista ruokakriisiä ja myrskyt
koettelevat ihmisiä ympäri maailmaa.

Suomalaiset ympäristö- ja kehitysjärjestöt julkistavat kantansa
ilmastoneuvotteluihin lehdistöaamiaisella. Tilaisuudessa järjestöjen
tavoitteita esittelevät Kepan Tuuli Hietaniemi ja Suomen
luonnonsuojeluliiton Hanna Hakko, jotka edustavat järjestöjä Suomen
virallisessa kokousdelegaatiossa, sekä Helena Ranta Suomen
1325-verkostosta.

Aika: tiistai 13.11. klo 9.00-10.30
Paikka: Eurooppasali, Malminkatu 16, Helsinki

Tilaisuudessa julkistetaan myös Kepan ja Kirkon Ulkomaanavun suomeksi
toimittama raportti Uutta rahaa – Miten ilmastolasku maksetaan?, jossa
arvioidaan vaihtoehtoisia keinoja rahoittaa kehitysmaiden ilmastotoimia.

Ilmoittautuminen: Aamiaistarjoilun vuoksi ilmoittautumiset pyydetään
maanantaihin 12.11. klo 12.00 mennessä sähköpostitse osoitteeseen
henriika.lindroos@kepa.fi tai puh. 050 317 6741.

Lehdistöaamiaisen ohjelma

9.00-9.30 Uutta rahaa – Miten ilmastolasku maksetaan? -raportin julkistus
9.30-10.30 Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tavoitteet Dohan
ilmastokokoukselle.

Ilmastokokousta paikan päällä Qatarissa sekä Suomessa seuraavien
järjestöjen asiantuntijat ovat haastateltavissa tilaisuuden jälkeen.

Tilaisuuden aineisto on ladattavissa lehdistöaamiaisen päätyttyä
osoitteessa: http://ilmasto.org/doha.

Tiedotustilaisuuden järjestävät Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö
-verkosto, Kehys, Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät,
Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi, Suomen 1325-verkosto ja
ilmasto.org -ilmastosivusto.

Lisätietoja

Tuuli Hietaniemi
Kehityspoliittinen asiantuntija
Kepa ry
tuuli.hietaniemi@kepa.fi
050 317 6716

Tulos on otettu vastaan ristiriitaisesti. EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaardin mukaan ”saimme tiekartan, joka merkitsee läpimurtoa kansainvälisessä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan”. Ympäristöministeri Ville Niinistö puolestaan luonnehti tulosta ”historialliseksi saavutukseksi”.

Toisaalta suomalaisten kansalaisjärjestöjen tiedotteessa kuvailtiin antia ”laihaksi sovuksi”. Luonto-Liiton pääsihteerin Leo Straniuksen mielestä Durbanissa jopa palattiin neljä vuotta taaksepäin Balin kokouksen lähtöruutuun.

Miten tulosta siis pitäisi punnita? Läpimurto vai laiha sopu?

Durbanin annin voi jakaa kolmeen kokonaisuuteen. Ensinnäkin kokouksessa sovittiin tiekartasta kohti uutta, kaikki maat kattavaa ilmastosopimusta.

Durbanin nimeä kantava työryhmä alkaa laatia sopimusta välittömästi niin, että se voidaan hyväksyä viimeistään vuonna 2015. Sopimus olisi voimassa vuodesta 2020 eteenpäin.

Juridisesta muodosta taitettiin peistä loppuun asti. Kompromissimuotoilun mukaan lopputuloksena on ”pöytäkirja, muu laillinen instrumentti tai laillisesti vaikuttava tulos”.

Toiseksi sovittiin toisesta sitoumuskaudesta Kioton pöytäkirjalle. Uusi kausi alkaa heti edellisen loputtua vuoden 2013 alussa ja jatkuu joko vuoden 2017 tai 2020 loppuun. Halukkaita teollisuusmaita pyydetään ilmoittamaan vappuun mennessä ehdotukset päästötavoitteiksi, jotka on määrä hyväksyä seuraavassa ilmastokokouksessa loppuvuodesta.

Kolmanneksi edistyttiin Cancunin kokouksen päätösten toimeenpanossa. Merkittävimpänä vihreä ilmastorahasto pääsee nyt vähitellen käyntiin.

Historiallista tuloksissa on, että ensimmäistä kertaa myös Kiinan ja Intian kaltaiset nousevat taloudet sitoutuvat niiden päästöjä rajoittavaan, sitovaan sopimukseen. Kioton pöytäkirjan jatkokauden hyväksyminen turvaa maailman toistaiseksi vahvimman ympäristösopimuksen hyvien elementtien säilymisen. Päätöksissä tunnustetaan selvästi tähänastisten päästösitoumusten riittämättömyys ja esitetään jatkoprosessi kuilun umpeen kuromiseksi.

Huolestuttavaa taas on epämääräisyys: mikä on uuden sopimuksen tarkka muoto, miten eri maat ymmärtävät sitovuuden asteen. Sekä uuden sopimuksen että Kioton pöytäkirjan päästötavoitteet ovat vielä auki, samoin monet niiden vaikuttavuuden kannalta ratkaisevat pelisäännöt.

Pitkien neuvottelujen jälkeen Durbanissa päätettiin oikeastaan vain jatkaa neuvotteluja. Kaikki maat kattava sopimus saadaan vasta vuodesta 2020 eteenpäin – aikana, jolloin nykymenolla on jo myöhäistä rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen.

Parempi tulos oli aivan kätten ulottuvilla. Puheenjohtajan aiemmissa luonnoksissa Kiotolle oli sovittu viiden vuoden kausi, mikä olisi helpottanut sitoumusten tiukentamista. Uuden sopimuksen alkua ei ollut sidottu vasta vuoteen 2020, ja juridista muotoa koskeva kirjaus oli vahvempi.

Miten Durbanin tulos sitten poikkeaa Balin taannoisista päätöksistä? Monessakin suhteessa.

Balin toimintaohjelmassa puhuttiin vielä ”sovitusta lopputuloksesta”, ei uudesta sopimuksesta. Laillisesta sitovuudesta ei ollut kirjausta. Työtä ei ollut ankkuroitu suoraan kahden asteen tavoitteeseen. Myöskään Kioton pöytäkirjan jatkokaudesta ei vielä ollut päätöstä.

Durbanissa valtiot päätyivät tavoittelemaan vahvempaa sopimusta kuin vielä neljä vuotta sitten. Kuitenkin siinä missä Balissa tavoitteena oli saada uusi sopimus hyväksyttyä jo vuonna 2009, nyt sopimus on tulossa voimaan vasta vuonna 2020. Se mikä vahvuudessa voitettiin, kiireellisyydessä menetettiin.

Durbanissa siis edettiin jälleen kohti kattavampaa ja vahvempaa kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Lopputulos mahdollistaa yhä kunnianhimoisen ilmastonsuojelun, jos valtioilla siihen riittää tahtoa.

Toisaalta nykyisillä sitoumuksilla uhataan lukita maailma yli kahden asteen lämpenemiseen. Vasta vuodesta 2020 alkavat kattavat päästövelvoitteet ja Kioton pöytäkirjan jatko tynkäkokoonpanolla eivät vielä pelasta meitä ilmastokriisiltä.

Ehkä parhaan yhteenvedon twiittasikin ilmastosopimuksen pääsihteeri Christina Figueres tuoreeltaan:

”Merkittävä uusi vaihe ilmastojärjestelmässä. Kriittisen tärkeä seuraava askel ja silti riittämätön. Pitää jatkaa kunnianhimon tason nostamista.”

Oras Tynkkynen

Ohessa Durbanin keskeiset tulokset:

1. Tiekartta kattavan ilmastosopimuksen suunnitelmasta eteni (LCA). Kaikkein tärkeimmät kysymykset jäivät kuitenkin jälleen auki. Näitä ovat esimerkiksi sopimuksen laillinen sitovuus sekä eri maiden päästörajoitukset. Tavoitteena on saada kansainvälinen sopimus voimaan vuoteen 2020 mennessä. Se mikä Balin kokouksen (2007) mukaan piti tapahtua Kööpenhaminassa vuonna 2009 on nyt karannut vuosille 2015-2020.

2. Kioton pöytäkirjan velvoitteita jatketaan ja sen sääntöjä uudistettiin (KP). Aikataulusta sovitaan myöhemmin. Jatko kattaa kuitenkin vain noin 15 prosenttia maailman päästöistä, kun ulos tärkeistä teollisuusmaista jäivät esimerkiksi Yhdysvallat, Venäjä, Japani ja Kanada.

3. Kehitysmaiden ilmastorahoituksessa tapahtui edistystä (Green Climate Fund). Vihreän rahaston kautta on tarkoitus kanavoida suuri osa teollisuusmaiden kehitysmaille lupaamassa vuosittaisesta 100 miljardin dollarin summasta. Konkreettiset rahoituslähteet jäivät kuitenkin puuttumaan. Esimerkiksi kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen päästömaksut tiputettiin pois sopimustekstistä.

Mentiinkö siis sittenkin taaksepäin?

Näyttää siltä, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on junnattu pari vuotta paikallaan. Durbanissa mentiin neljä vuotta taaksepäin ja palattiin Balin (2007) lähtöruutuun, jossa alun perin sovittiin Kioton pöytäkirjan jatkoneuvotteluista.

Kunnianhimoinen, oikeudenmukainen ja laillisesti sitova sopimus karkaa yhä kauemmaksi. Kahden asteen lämpenemisen sijaan nykyisillä toimilla maailma on menossa kohti vähintään neljän asteen lämpenemistä.

Joidenkin maiden neuvottelijat kutsuivat Durbanin lopputulosta kunnianhimoiseksi. Näin siitä huolimatta, että neuvotteluille haluttiin käytännössä lisäaikaa kymmenen vuotta, vaikka ilmastotieteen mukaan meillä on vain muutama vuosi aikaa kääntää päästöt laskuun.

Politiikan prioriteetit uusiksi

Paikallaan junnaavat neuvottelut ovat osoittaneet, että ilmastokysymys ei vielä häiritse politiikan tekoa ja arkeamme kovin merkittävästi. Mikäli ongelmaan ei puututa, voi käydä kuitenkin niin, että ajaudumme tilanteeseen, jossa ilmastokysymys hallitsee koko elämäämme. Karkuun päässyt ilmastonmuutos kun sotkee maailmantalouden, ihmisten arjen ja koko maapallon ekosysteemin peruuttamattomalla tavalla.

Suomea valtuuskuntaa Durbanin ilmastokokouksessa johtanut ympäristöministeri Ville Niinistö totesikin Vihreän Langan haastattelussa osuvasti: ”Euroopan talouskriisi näkyy julkisuudessa enemmän, mutta tässä on koko maailma kyseessä eikä vain yksi valuutta.”

Kokouksessa nuorisodelegaation puolesta puhunut Anjali Appadurai lainasi osuvasti Nelson Mandelaa: asiat vaikuttavat mahdottomilta, kunnes ne on tehty. Seuraava ilmastokokous (COP18) järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Eiköhän ryhdytä tekemään!

Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto

Järjestöt: Durbanin ilmastokokouksen väsytystaistelu päättyi laihaan sopuun

Durbanin historiallisen pitkäksi venynyt ilmastokokous päättyi kompromissiin sunnuntaina 11. joulukuuta. Kioton sopimuksen jatkosta ja uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen tiekartasta saatu päätös jäi sisällöltään tyhjäksi. Suomalaiset kehitys- ja ympäristöjärjestöt korostavat, että ilmastotoimilla on kiire.

EU ja ryhmä muita maita päätti Durbanissa Kioton sopimuksen jatkosta. Kioto on toistaiseksi ainoa teollisuusmaita päästövähennyksiin velvoittava sopimus, ja sen ensimmäinen kausi päättyy ensi vuonna. Jatkokaudesta sovittiin yhdennellätoista hetkellä, mutta jatkon pituus jäi auki.

Järjestöt ovat huolissaan, että Kiotoa seuraavan uuden kansainvälisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen toimeenpano todennäköisesti lykkäytyy 2020-luvulle. Tällöin on vaarana, että globaaleja päästöjä ei saada käännettyä laskuun ajoissa.

”Ilmastonmuutos karkaa käsistä, ellei päästöjä käännetä laskuun vuoteen 2015 mennessä. Jokainen hukattu hetki lisää ilmastonmuutoksen inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia”, sanoo kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen Kepasta.

EU:n, vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden yhteinen tahto neuvotteluissa loi painetta ratkaisun aikaansaamiseksi. EU:n ja Intian viime hetkellä löytämä yhteinen sävel ilmasto-oikeudenmukaisuudesta sinetöi sopimuksen.

Kokouksen lopputulos jättää useita tärkeitä kohtia auki. Sitovia päätöksiä esimerkiksi siitä, miten eri maiden päästörajoja kiristetään, ei Yhdysvaltojen ja muiden jarruttajamaiden takia saatu kirjattua.

Nykyiset päästövähennykset eivät riitä

Järjestöt ovat pettyneitä kunnianhimon puutteeseen ilmastopäästöjen vähentämisessä. Nykyisten päästövähennyslupausten ja ilmastotieteen vaatimusten välillä on valtava kuilu, eikä Durbanissa tehty päätöksiä käytännön toimista, joilla kuilu voitaisiin kuroa umpeen.

Kioton jatko on globaalien päästöjen kannalta laiha lohtu: Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta, ja jatkokauden ulkopuolelle jäivät myös Kanada, Japani ja Venäjä. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että päästöjä on leikattava nyt, jos halutaan etteivät ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt karkaa käsistä.

”Kaikkien teollisuusmaiden on sitouduttava suurempiin päästövähennyksiin ennen seuraavaa kokousta Qatarissa. Esimerkiksi Suomen on sitouduttava 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä”, painottaa WWF:n ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas.

Järjestöjen mukaan leikkaukset on toteutettava oikeudenmukaisesti: teollisuusmaiden on kannettava päävastuu ja köyhimpien kehitysmaiden tavoitteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Ilmastorahoituksen lupaukset lunastettava

Vihreän ilmastorahaston toimeenpanosta Durbanissa tehty päätös ei anna aihetta juhlaan. Rahaston kautta on tarkoitus kanavoida merkittävä osa teollisuusmaiden lupaamasta sadan miljardin dollarin ilmastorahoituksesta kehitysmaille.

”Rahasto on nyt pelkkä kuori, koska siltä puuttuvat edelleen varat. On valtava pettymys, että konkreettiset rahoituslähteet, kuten kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen päästömaksut, tiputettiin sopimustekstistä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen.

Rahoitus on edellytys sille, että maailman köyhät voivat selviytyä ilmastonmuutoksen haasteista, joita he itse eivät ole aiheuttaneet.

Järjestöt ovat kuitenkin tyytyväisiä siihen, että Suomi toimi kokouksessa rakentavasti. Samaa tekemisen meininkiä kaivataan myös kansallisiin ilmastotoimiin. Hallitusohjelmaan kirjattu ilmastolaki tulisi saattaa voimaan ensi vuoden aikana, järjestöt vaativat.

Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11.–9.12.2011 järjestettyä YK:n ilmastokokousta seurasivat Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehys, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja ilmasto.org-sivusto.

Medialle tiedoksi

- Yhteenveto ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen tavoitteista Durbanin ilmastokokoukselle: http://ilmasto.org/durban/tavoitteet ja Durbanin kokousta seuraava blogi: http://ilmasto.org/durban.

Lisätietoja (Durbanissa)

- Tiedottaja Sanna Autere, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 560 3292
- Kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen, Kehitysyhteistyön
palvelukeskus Kepa, puh. +358 40 761 89 25
- Ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas, WWF Suomi, puh. +358 45 631 8353
- Ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen, Kirkon Ulkomaanapu, puh.
+358 50 326 3487

Lisätietoja (Suomessa)

- Ilmastokampanjavastaava Jonas Biström, Maan ystävät, puh. +358 44 021 6668
- Ohjelmajohtaja Tapio Laakso, Greenpeace, puh. +358 40 181 6559
- Koordinaattori Jenni Kauppila, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, puh. +358 50 522 6241
- Pääsihteeri Rilli Lappalainen, Kehys ry, puh. +358 50 561 3456
- Pääsihteeri Leo Stranius, Luonto-Liitto, puh. +358 40 754 7371
- Ilmasto- ja energiavastaava Venla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. +358 50 345 4411

Marssin teemana oli ”10.000 kilometriä Durbaniin”. Ideana oli, että tuhansien ihmisten kävellessä marssilla muutaman kilometrin matka, käveltyjä kilometrejä tulee yhteenlaskettuna yli 10 000 kilometriä, mikä on suurin piirtein matkan pituus Brysselistä Durbaniin. Tarkoituksena oli osoittaa tukea Durbanin ilmastoneuvottelujen etenemiselle suotuisaan suuntaan.

Olen itsekin seuraamassa Durbanin ilmastoneuvotteluita täällä Brysselissä kansainvälisen Maan ystävien nuorisoverkoston järjestämässä tapahtumassa Durban in Brussels. Otimme myös osaa lauantaiselle marssille ja kuulemme päivittäin uutiset Durbanissa tilannetta seuraavilta nuorilta skypekeskustelujen kautta. Käsittelemme tapahtumassa ympäristönsuojelemiseen liittyviä aiheita erilaisten työpajojen kautta ja pidämme hauskaa. Olemme myös aitiopaikalla seuraamassa kansalaisyhteiskunnan toimintaa Brysselissä.

Aktivistit eivät ole pysyneet toimettomina lauantaisen marssin jälkeen. Brysselin paikallinen nähtävyys, Manneken Pis, pissaavaa poikaa kuvaava patsas, on viikon aikana puettu kantaaottaviin vaatteisiin. Tämä luultavasti kaupungin hiljaisin asukas penäsi EU:ta ottamaan aktiivisempaa roolia Kioton sopimuksen säilyttämisen puolesta sekä hyväksymään vahvat ja sitovat päästövähennykset. Patsaan päällä olevassa paidassa luki ”EU – pelasta ilmasto” ja sen edessä olevassa banderollissa ”älä pissaa tulevaisuuttamme pilalle”. Kannanotto oli hyvä muistutus siitä, että EU:lla on mahdollisuus ottaa vahva rooli Durbanin ilmastoneuvotteluissa ja johtaa niitä oikeaan suuntaan.

Torstaina 8.12 oli kolmas mielenilmaus Durbanin ilmastokokoukseen liittyen täällä Brysselissä. Euroopan maiden johtajat ovat tällä hetkellä kokoontuneet Brysseliin kokoukseen, joten aika oli otollinen mielenilmauksen esittämiselle aivan rakennuksen edessä, jossa kokousta pidettiin. Osa Durban in Brussels tapahtumassa olleista nuorista otti osaa tähän mielenilmaukseen, jonka päävaatimuksena oli EU:n sitoutuminen vähintään 40% päästövähennyksiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Tunnelma oli jälleen riemukas; nuoret tanssivat ja lauloivat pitäen ylhäällä banderolliaan helium-pallojen avulla. Tämänkin mielenilmauksen tarkoituksena aivan kuten lauantaisen, oli osoittaa solidaarisuutta Durbanissa ja muualla maailmassa tapahtuville mielenilmauksille. Samainen kokoonpano kävi tätä mielenilmausta edeltävänä päivänä Euroopan komission edessä vaatimassa EU:ta seisomaan kaikista heikoimman neuvotteluosapuolen, AOSIS-maiden takana neuvotteluissa. AOSIS-maat ovat pieniä saarivaltioita, jotka tulevat tulevina vuosimaan kärsimään kaikista eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Kaikkien täällä Brysselissä nähtyjen mielenilmausten sanoma on ollut sama: Euroopan tulee sitoutua suurin päästövähennyksiin ja olla niiden joukossa, jotka vievät ilmastokokouksen neuvotteluita kohti kunnianhimoisia, ilmastolle myönteisiä tavoitteita. Eteenkin lauantainen marssin suuri osanottaja määrä näyttää konkreettisesti, että ihmiset todella ovat huolestuneita ilmastonmuutoksesta, niin kuin viimeisestä Eurobarometristä selvisi. Joukossa ei ollut pelkästään nuoria ympäristöaktivisteja, vaan eri-ikäisiä kansalaisia, äitejä lapsineen.

Ida Pasanen, ilmastokampanjan aktiivi, Maan ystävät

Kokoonnuimme torstaina 8.12. aamulla puntaroimaan Kepan Tuuli Hakkaraisen ja WWF:n Hanna-Liisa Kankaan kanssa, miten järjestöjemme tavoitteet ovat tähän mennessä edenneet Durbanissa.

Tuuli arvioi edistymistä kehitysyhteistyö- ja ympäristöjärjestöjen kolmen tärkeimmän tavoitteen kautta. Durbanista pitää saada tulos, jolla voidaan pelastaa Kioton pöytäkirja. Vain tämä mahdollistaa mahdollisimman nopean siirtymisen reiluun, laillisesti sitovaan globaaliin sopimukseen. Lisäksi osapuolten olisi tunnustettava suuri ero toistaiseksi sovittujen päästövähennysten ja päästövähennystavoitteiden välillä sekä sitouduttava kuromaan tämä kuilu umpeen. Myös uuden vihreän ilmastorahaston rakenteesta ja sen riittävästä rahoituksesta olisi päästävä sopimukseen.

Tuuli arvioi, että tällä hetkellä moni asia pitkän aikavälin ilmastorahoituksen osalta on vielä auki. Hän arvelee sen olevan ihan viimeisiä konferenssissa päätettäviä asioita. Tähän mennessä positiivista on ollut se, että itse rahaston toimeenpano näyttää etenevän. Valitettavasti tärkein eli se, mistä rahat kehitysmaiden ilmastotoimiin saadaan, on vielä auki. ”Rahoituslähteiden kuten kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen päästömaksujen tai rahoitusmarkkinaveron tarkempi nimeäminen sopimustekstiin olisi rahoituksen varmistamisen kannalta erittäin tärkeää”, Tuuli summaa.

Toisen sopimuskauden suhteen vielä toivoa

Toisen sopimuskauden suhteen on vielä toivoa, ja nyt olisikin tärkeintä päästä yhteisymmärrykseen siitä, että toinen Kioton sopimuskausi alkaa välittömästi ensimmäisen lakattua eli vuoden 2013 alusta. Sekä kehitysyhteistyö- että ympäristöjärjestöt painottavat voimakkaasti myös sitä, että Kioton toisen toimintakauden pituuden pitäisi rajoittua viiteen vuoteen, jotta kansainväliseen sopimukseen päästään siirtymään mahdollisimman pikaisesti.

Palkansaajajärjestöille tämä on myös tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on varmistua siitä, että globaali sopimus syntyy. Jos globaalin sopimuksen aikaansaaminen vaatii kahdeksan vuoden sopimuskauden, niin se on tässä vaiheessa hyväksyttävää, kunhan se ei tarkoita samalla myös maksimipäästötavoitteiden lukkoon lyömistä vuoteen 2020 asti. Muilta osin palkansaajajärjestöjen tavoitteet ovat täysin linjassa kehitysyhteistyöjärjestöjen kanssa.

Ay-liike ymmärtää hyvin WWF:n Hanna-Liisa Kankaan erikseen painottaman huolen siitä, että nykyisten päästövähennyslupausten tavoitteiden ja ilmastotieteen välillä on valtava kuilu. Tämän hetken neuvottelutekstissä Shared vision -kappaleen alla on maininta siitä, että osapuolet huomioivat, että kuilu on käytännössä 6–11 gigatonnin kokoinen. Ympäristöjärjestöille onkin ensisijaisen tärkeää, että tämä maininta pysyisi lopullisessa neuvottelutekstissä.

Lisäksi WWF painottaa kansainvälisen lento- ja meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ottamista mukaan sopimuksen piiriin. ”Nämä ns. bunkkerit pitäisi saada myös mukaan yhdeksi vihreän rahaston rahoituslähteeksi”, toteaa Hanna-Liisa. Vihreän rahaston rahoituslähteiden tarpeellisuudesta ay-liike on samaa mieltä.

WWF nostaisi neuvottelujen tavoitetasoa

Hanna-Liisa lisää vielä, että neuvottelujen kunnianhimotasoa olisi nostettava ja että vuosi 2015 pitäisi sopia vuodeksi, jolloin kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi viimeistään lähteä laskuun globaalisti. Tämän hetken neuvotteluissa vaihtoehdot ovat hajallaan. Vaikka tiedossa olikin jo ennen neuvotteluja, että päästövähennystavoitteita ei tulla nostamaan, sopimustekstiin pitäisi saada maininta teollisuusmaiden päästöjen vähentämistavoitteesta (vuodesta 1990 vuoteen 2020 mennessä 25–40 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 95 prosenttia). WWF haluaa kehitysmaiden vastavuoroisesti mittaavan, raportoivan ja todentavan toimiaan kattavammin sekä kehittävän kansallisesti soveltuvia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tähän varsinkin kaikkein köyhimmät kehitysmaat tarvitsevat teollisuusmaiden tukea.

Palkansaajajärjestöt ovat WWF:n kanssa samoilla linjoilla niin toiminnan mittaamisesta, raportoimisesta ja todentamisesta kuin vuoden 2020 päästöjen vähennystavoitteestakin, mutta hieman varovaisempia vuoden 2050 tavoitteen kanssa. Niin pitkällä aikavälillä tavoitteeksi riittäisi 80–95 prosentin vähennys päästöissä. 

Palkansaajajärjestöt vaativat lisäksi sitovia päästötavoitteita kehittyville talouksille kuten Kiinalle, Brasilialle ja Etelä-Afrikalle, jotka lasketaan Kioton pöytäkirjassa kehitysmaiksi.

Näin torstaina Durbanissa. Yhteisterveiset Suomeen kuvassa olevilta Tomilta (nuorisolähettiläs), Tuulilta (Kepa), Hanna-Liisalta (WWF) ja Pialta (SAK).  

Pia Björkbacka, elinkeinopoliittinen asiantuntija,  Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Teksti on julkaistu SAK:n blogissa 8.12.2011

Hanna-Liisa, Tuuli, Tom ja Pia Durbanissa 8.12.2011

Ilmastoneuvottelut on loistava paikka tavata kaikki tämän aihealueen huiput. Näihin huippuihin lukeutuu myös laaja kirjo erilaisia kansalaisjärjestöjä. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa onkin voimavara, jota ei kannata väheksyä.

Tapasimme jo ennen Durbaniin lähtöä muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen toimijoita ja täällä paikan päällä olemme ehtineet tavata ainakin KEPAn, WWF:n, Kirkon Ulkomaanavun, kansainvälisen Greenpeacen, SAKn, ja CAN:n edustajia.

Tapaamiset ovat olleet tarpeellisia monessa mielessä.

Järjestöillä on monimuotoisia näkökulmia neuvottelujen teemoihin ja näihin tutustuminen antaa laajempaa perspektiiviä. Kansainvälisten toimijoiden tapaaminen antaa aihetta haastaa kantoja, jotka perustuvat pelkkiin kansallisiin etuihin. Jos jokaisen maan lähtökohtana on vain turvata kansallisia etuja, ei riittäviä toimenpiteitä synny. Esimerkiksi metsänielujen ja kestävän metsänhoidon turvaaminen onnistuu paremmin, jos aitoa globaalia etua miettivät järjestöt ja toimijat haastavat kunkin maan näkemään yli kansallisen näkökulmansa globaalin ympäristöintegriteetin.

Uudet ideat ovat tarpeen esimerkiksi ilmastorahoituksen löytymiseen. Paljon puhuttujen innovatiivisten rahoituslähteiden löytymiseen tarvitaan monta kekseliästä päätä. Järjestöjen kontaktien ja verkostojen avulla on mahdollista löytää uusia yhteistyökumppaneita ja kehittää innovatiivisia ratkaisuja neuvottelujen edistämiseksi. Sektorikohtaiset päästökaupat ovat yksi merkki globaaleista rahoituskeinoista, joissa ylitetään maakohtainen ajattelu.

Jokseenkin harhaanjohtavaa on tietysti puhua järjestöistä yhtenä kimppuna. Järjestöjen keskenkin on paljon eri näkemyksiä siitä miten asioita pitäisi viedä eteenpäin ja missä todelliset vääntämisen paikat ja painopisteet tulisi olla. Suurimman osan kanssa olemme kuitenkin tismalleen samaa mieltä siitä, mikä lopputuloksen tulisi olla: kattava, globaali ja laillisesti sitova sopimus ja tavoitteet, joilla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää alle kahden asteen.

Osallistuvaan demokratiaan kuuluu, että kaikilla on mahdollisuus ilmaista äänensä. Tärkeää on, että ilmastoneuvotteluissa kuuluu yhä enemmän niiden ääni, jotka ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät, eikä vain ilmastonmuutosta eniten aiheuttaneiden suurimpien talouksien ääni. Järjestöt usein korostavat myös tätä näkökulmaa.

Lämmin kiitos kaikille järjestöille jo tässä vaiheessa neuvotteluja ja toivottavasti saamme yhdessä merkittäviä tuloksia aikaan Durbanissa.

Ville Niinistö,
ympäristöministeri ja Vihreiden puheenjohtaja