Myrskyillä ja ilmastonmuutoksella on kuitenkin ihan oikeasti tekemistä toistensa kanssa. Lukijan harhainen kuva syntyy asiantuntijan ja toimittajan välisestä viestintäongelmasta.

Kun toimittaja kysyy meteorologilta, johtuiko hirmumyrsky Sandy ilmastonmuutoksesta, hän tarkoittaa samanlaista ”johtumista” kuin kysyessään kaupunginjohtajalta, johtuiko pienyrittäjä Möttösen konkurssi talouden laskusuhdanteesta, Kaupunginjohtaja vastaa silmää räpäyttämättä että johtuu. Meteorologi vastaa että ei johdu. Miksi?

Meteorologi on luonnontieteen asiantuntija, jonka ammattiylpeyteen kuuluu kyetä erottamaan, onko ilmiöillä X ja Y jotain tekemistä toistensa kanssa vai johtuuko ilmiö Y ilmiöstä X. kaupunginjohtajalle näillä ei ole eroa, vaan molemmat menevät sen saman johtumisen piikkiin.

Suurin osa meistä ajattelee arkielämässään kuten kaupunginjohtaja.

Meteorologille ”johtuminen” tarkoittaa sitä, että joku pystyy osoittamaan, että ihmiskunnan kiihtyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat aiheuttaneet sellaisen ketjun ilmiöitä, jotka yksi toisensa aiheuttaen johtavat loppujen lopuksi nimenomaan hirmumyrsky Sandyyn. Ei sitä tietenkään pystytä osoittamaan.

Ihan yhtä hankalaa on osoittaa, että maailmanlaajuisen talouslaman suuren mittakaavan tapahtumat olisivat aiheuttaneet sellaisen paikallistasolle ulottuvan syiden ja vaikutusten ketjun, että nimenomaan Möttösen firma kaatui. Mutta todennäköisesti meteorologinkin mielestä hirmumyrsky Sandy sopii hyvin yhteen sen ilmiön kanssa, jota kutsutaan ilmastonmuutokseksi.

Viestintäongelmaa helpottaisi, jos asiantuntija ja toimittaja olisivat toistensa lähtökohdista paremmin perillä. Toimittaja voisi yrittää eläytyä meteorologin maailmaan ja kysyä mieluummin, onko Sandy yhteensopiva ilmastonmuutoksen oireyhtymän kanssa. Eikä meteorologillekaan olisi pahitteeksi välillä löysätä ammattiylpeyttään ja yrittää käyttää sitä arkikieltä, jolla toimittaja viestii lukijoilleen.

Meteorologi pystyy eläytymään toimittajan maailmaan yllättävän helposti. Yleensä hän osaa jättää ammattiaivonsa työpaikan narikkaan ja ottaa arkiaivonsa käyttöön. Hän osaa meidän kaikkien muiden tavoin huolestua vaikkapa siitä, että globaalin talouslaman seurauksena valtion budjetti supistuu, jonka seurauksena oman kaupungin budjetti supistuu ja jonka seurauksena omien lasten hyvinvointi koulussa kärsii. Hän osaa huolestua tästä siitäkin huolimatta, ettei mikään tutkimus pysty osoittamaan, että nimenomaan hänen lastensa heikentynyt hyvinvointi johtuisi globaalin talouden yskimisestä.

Niin kauan kuin meteorologi ja toimittaja eivät osaa ratkaista viestintäongelmaansa, he nakertavat ammattikuntiensa uskottavuutta. Samalla he houkuttelevat lisäjäseniä siihen laajaan joukkoon kansalaisia, joiden mielestä ei ole yhtään hyvää syytä muuttaa arkikäyttäytymistä ilmastonmuutoksen takia, koska ainahan niitä myrskyjä, tulvia ja helteitä on ollut.

Janne I. Hukkinen, ympäristöpolitiikan professori, Helsingin yliopisto

Teksti on alunperin julkaistu Helsingin Sanomien Mielipidesivulla 7.11.2012

Vertailussa arvioitiin maiden päästökehitystä, päästötasoa sekä kansallista ja kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Ympäristöjärjestöt korostavat Suomen mahdollisuuksia nostaa sijoitustaan esimerkiksi toteuttamalla hallitusohjelman kirjaukset ilmastolaista, ilmastotieteeseen perustuvista päästövähennyksistä  sekä energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämisestä.

Suomi sijoittuu vuoden 2012 ilmastonmuutosvertailussa (Climate Change Performance Index, CCPI) sijalle 37. Vuonna 2011 Suomen sijoitus oli 31 ja vuonna 2010 36. Suomi sijoittuu samaan luokkaan, jossa ovat mm. Algeria, Uusi-Seelanti, Espanja, Itävalta, Ukraina, Viro ja Japani.

”Suomen sijoitusta heikentää korkea päästötaso asukasta kohden, joka on edelleen yksi maailman korkeimmista. Lisäksi arvosanaa heikentää uusiutuvan energian hidas kehitys suhteessa muihin maihin sekä hidastelu tuulivoiman syöttötariffin kanssa”, listaa Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Venla Virkamäki.

”Odotamme Suomelta ja Durbanissa paikalla olevalta ympäristöministeri Ville Niinistöltä aktiivista vaikuttamista oikeudenmukaisen, kunnianhimoisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen puolesta, sekä koko hallitukselta ryhtiliikettä kotimaan ilmastopolitikassa”, toteaa Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.

Monet maat paransivat sijoitustaan kotimaan poliittisten päätösten seurauksena. Viime vuoden vertailussa Suomen kanssa samaan luokkaan sijoittunut Tanska nosti nyt sijoitustaan huomattavasti. Tanskan uusi hallitus on sitoutunut 40 prosentin päästövähennystavoitteeseen vuoteen 2020 mennessä sekä ilmastolain säätämiseen.

”Suomelle tarjoutuu mahdollisuus parantaa omaa sijoitustaan säätämällä ilmastolaki, joka asettaisi tavoitteeksi 40 prosentin kotimaiset päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä. Ilmastolaki loisi luontevan kehikon muun muassa liikenteen päästöjen vähentämiseksi, energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi sekä haitallisten tukien, kuten turpeen tukien poistamiseksi”, esittää Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Jonas Biström.

Germanwatchin ja Climate Action Networkin (CAN) vuosittain toteuttama Climate change Performance Indeksi (CCPI) listasi 58 maailman saastuttavimman maan ilmastotoimet perustuen maiden päästöihin ja ilmastopolitiikkaan. Arvioinnin tekemiseen ovat osallistuneet yli 200 asiantuntijaa kyseisistä maista.

Kolmea kärkisijaa ei jaettu lainkaan, koska yksikään maa ei tee riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Listan parhaana, neljännellä sijalla on Ruotsi. Maan hyvää sijoitusta selittävät suhteellisen alhainen päästötaso sekä hyvä päästöjen vähentämiskehitys. Viidennelle sijalle nousi Iso-Britannia, jossa on vuodesta 2008 ollut voimassa kansallinen ilmastolaki. Kuudetta sijaa pitää Saksa, joka on myös sitoutunut kansallisesti 40 prosentin päästövähennyksiin sekä ilmoittanut luopuvansa ydinvoimasta investoiden huomattavasti energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin. Vertailun häntäpäässä ovat Saudi Arabia, Iran ja Kazakhstan.

Lisätietoja:
- Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371
- Venla Virkamäki, ilmastovastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050 3454411
- Hanna-Liisa Kangas, ilmastoasiantuntija, WWF Suomi, puh. 045 6318353 (Durbanissa)
- Jonas Biström, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, puh. 044 0216668
- Tapio Laakso, ohjelmavastaava, Greenpeace, puh. 040 181 6559
- The Climate Change Performance Index 2012: http://www.germanwatch.org/ccpi

Taulukko
- Yleinen päästöjen kehitys: Suomen sijoitus 40
- Päästötaso: Suomen sijoitus 22
- Ilmastopolitiikka: Suomen sijoitus 36

This film won the first prize at the Development and Climate Days Film Competition 2011 at COP17. Film is made by Soren Vestergaard Neilsen, for RDRS Bangladesh. Film tells about how an organisation is helping Bangladeshi villages prepare for flooding during the monsoon season by helping them organise emergency response systems and build flood defences.

DanChurchAid, won a film competition, organized by International Institute for Climate and Development( IIED), in Durban. The competition is organized every year and climate related films from the whole world take part. The award was received at the UN climate change conference in Durban, South Africa.

The film has a humorous approach to the serious consequences of climate change in Bangladesh. It shows the people living with the effects of climate change, but as people, not victims. Ripples is filmed among some of the most vulnerable people in Bangladesh, who, due to climate change increasingly face flooding, storms and cyclones.

The film shows how local people prepare themselves to manage the next cathastrophy by organizing and sharing responsabilities within the community. RDRS work in the field, with financial support from the EU, via DCA.

The film is made by DCA; film producer Søren Vestergaard Nielsen, journalist Lene Ejg Jarbøl and journalist Anne Mette Futtrup.

Lisätietoja: Bangladesh – DanChurchAid
http://www.danchurchaid.org/projects/asia/bangladesh

View of Bhutan's capital, Thimphu. Photo: Chris Chaplin, WWF.

Thimpu, Bhutan, 19 Nov 2011: In a serious regional bid to adapt to the impacts of climate change in southern slopes of eastern Himalayas, four nations came together on November 19 at Thimpu in Bhutan, to declare their commitment to fight the impacts climate change by creating resilience among Himalayan communities and its ecosystems.

A small step, as it may seem, it is a giant leap for humanity that lives in the lap of the eastern Himalayas and is linked to it by its waters that drain in the mighty Brahmaputra and the holy Ganges. The nations of east Himalayan region, by coming together, have taken the lead on preparing their people to face the impacts of climate change. By doing so, the governments of India, Nepal, Bhutan and Bangladesh have exhibited tremendous sagacity.

While the concerns of adverse impacts of climate change continue to dog the world, here are set of nations that have not only realized that it is a shared challenge and a common concern, but have also agreed that regional cooperation is the response for strengthening adaptation plans to address these challenges. This is a positive move towards taking climate change head-on, while the world takes its time to work it out.

Delegates have lunch amidst traditional Bhutanese tents at the Climate Summit for a Living Himalayas.Photo: Chris Chaplin, WWF.

A small step, as it may seem, but to move away from petty stances and a resolution for action to prepare the people of a region for the worst that is yet to come, is no small step. Adoption of a framework of cooperation and a mechanism to ensure its implementation as agreed upon by India, Nepal, Bhutan and Bangaldesh at Thimpu is ample proof of it. Indeed, a giant leap was made at the ‘Climate Summit for a Living Himalayas’ on this day the 19th of Nov 2011.

It is ‘Smart to Start’ and not wait for the magic wand to be found. The initiative for a Living Himalyas at Thimpu is a smart start that excludes none or includes some. It is only a constructive beginning to prepare people living in and downstream of the eastern half of the lofty Himalayas, for a life in the face of climate change. It is a beginning and must only be viewed as one.

Cooperation between four nations to build resilience to climate change on southern watersheds of eastern Himalayas by Ensuring energy security and enhancing alternative technologies; Securing the natural freshwater systems of the Himalayas ; Ensuring food security and securing livelihoods; and Securing biodiversity and ensuring its sustainable use, is an example to be admired and mimicked.

WWF welcomes the Summit’s declaration and the frame work of regional cooperation. It will continue to work with the governments and local communities for maintaining a ‘Scared Himalayas for Water, Life and Culture’.

WWF:n Living Himalayas ohjelman vetäjä Tariq Aziz