Toimi nyt palmuöljyplantaasituhon estämiseksi Ugandassa!

Ugandan hallitus pakottaa paikallisia yhteisöjä pois mailtaan palmuöljyplantaasien perustamiseksi Victoriajärven ainutlaatuisille saarille – Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten rahoitusorganisaatioiden tukemana. Esimerkiksi Kalangalassa on tähän mennessä otettu pois 10 000 hehtaaria maata paikallisilta yhteisöiltä ja alkuperäiskansoilta, joista monet ovat viljelleet maata ja kalastaneet alueilla vuosia totunnaisen omistusoikeuden turvin.

Yhteisöt ovat ylläpitäneet yhteisiä luonnonvarojaan, kuten luonnontilaisia metsiä ja järviä polttopuun, ruuan ja kulttuurin lähteinä useiden sukupolvien ajan. Heidät ajetaan nyt pois mailtaan vähäisin varoituksin ja hyvityksin.

Monet heistä astuvat työelämään, jossa heille maksetaan vähemmän kuin dollari päivässä. Perheet, jotka aikaisemmin keräsivät polttopuuta kestävästi omista metsistään, joutuvat nyt menemään metsiin laittomasti ja keräämään suuria määriä puuta henkiensä pitimiksi.

Runsaiden ruokavarantojen saaresta on tullut ruokaturvattomuuden ja köyhyyden saari. Yhteisöt puhuvat jo mikroilmaston muutoksista, joista seuraa kuivuutta ja ihmisoikeusrikkomuksia luonnonvarakonfliktien yhteydessä. Palmuöljy-yhtiö estää asukkaiden pääsyn kaivoille ja laidunmaille. Metsää on tuhoutunut plantaasien tieltä, ja paikallinen hallitus on tilannut apinapopulaatioiden joukkosurmia palmuöljypuiden suojelemiseksi.

Ugandan hallitus on luvannut 30 000 hehtaaria lisää maata palmuöljyviljelmille kansainvälisten organisaatioiden rahoitusta vastaan. Vaadi Ugandan hallitukselta kunnioitusta omia yhteisöjään ja metsiään kohtaan, ja lopettamaan palmuöljyplantaasien suosiminen ihmisten ja ympäristön kustannuksella.

Toimi nyt! Allekirjoita Vetoomus Ugandan hallitukselle

Seuraa Durbanin ilmastoneuvotteluja Maan ystävien kanssa

Greenpeace nimesi tänään maanantaina Durbanissa likaisen tusinan, joka estää edistymisen ilmaston suojelemisessa.

Listan kärjessä on Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Suomessa Greenpeace lähetti hänelle viime viikolla avoimen kirjeen, jossa vedottiin, että hän käyttäisi asemaansa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Hänen julkiset puheenvuoronsa muutama vuosi sitten olivat toivoa herättäviä. Mutta nyt tarvitaan tekoja tyhjien sanojen sijaan.

Suomessakin on oma ilmastosopimuksen jarruttajien joukko. Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa Euroopan unionin sitoutumista yli 20 prosentin yksipuolisiin päästövähennyksiin. Hiilivuodolla uhkaillaan, vaikka Suomen metsä- ja terästeollisuuden päästöt ovat pienemmät kuin taskussa olevat päästöoikeudet. Ja Fortum vastustaa EU:n velvoitetta ottaa käyttöön pakolliset säästötavoitteet, jotka kohdistuvat jakelijoihin ja sähkön jälleenmyyjiin. Luetteloa voi jatkaa.

”Elintärkeiden YK:n neuvottelujen varjossa kokoontuvan likaisen tusinan tulisi olla häpeissään siitä, että jarruttavat neuvotteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ihmishenkien, talouksien ja elinympäristöjen pelastamiseksi. Lyhyen tähtäimen voittojen asettaminen ihmisten suojelun edelle on vastenmielistä”, sanoi Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo mielenosoituksessa Durbanissa.

”Poliittisten johtajiemme on suljettava ovi likaisilta yhtiöiltä, jotka juhlisivat Durbanin epäonnistumista. Heidän on kuunneltava kansaa eikä saastuttajia. Lapsemme ja heidän lapsensa ansaitsevat sen”, Naidoo jatkoi.

Greenpeacen nimeämä likainen tusina, raportti heidän edustamiensa yhtiöiden ja järjestöjen toimista

1.  Jorma Ollila, hallituksen puheenjohtaja, Royal Dutch Shell
2.  Lorraine Mitchell, toimitusjohtaja, Shell Canada
3.  David Collyer, puheenjohtaja, Canadian Association of Petroleum
4.  Thomas Donohue, puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, US Chamber of Commerce
5.  Lakshmi Mittal, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, ArcelorMittal
6.  Jürgen R. Thumann, puheenjohtaja, BusinessEurope
7.  David ja Charles Koch, Koch Industries
8.  Marius Kloppers, toimitusjohtaja, BHP Billiton
9.  Dr. Kurt Bock, hallituksen puheenjohtaja, BASF
10. Jean-Guy Carrier, pääsihteeri, International Chamber of Commerce
11. Jack N. Gerard, puheenjohtaja, American Petroleum
12. Brian Dames, toimitusjohtaja, Eskom

Juha Aromaa, viestintäpäällikkö, Greenpeace

Lisää suomalaisten yhtiöiden ja järjestöjen ilmastosopimuksen jarruttamisesta

Greenpeacen suomalaisen aktivistin Reija Mikkolan kokemuksia Durbanista

Ilmastonmuutoksen seurauksena joissain Afrikan maissa sateesta
riippuvaisen maatalouden sadot voivat huveta jopa puoleen nykyisestä
vuoteen 2020 mennessä. Tämä merkitsee kasvavaa nälkää ja nälänhätiä
mantereella, jolla ruoan saatavuus on jo nyt epävarmaa.

Toimi nyt!

Vaurailla teollisuusmailla – jotka ovat vastuussa suurimmasta osasta
historiallisia ilmastopäästöjä – on laillinen ja moraalinen
velvollisuus vähentää omia päästöjään ensin ja eniten sekä rahoittaa
kehitysmaita, jotta nämä voisivat sopeutua ilmastonmuutoksen
väistämättömiin vaikutuksiin ja kehittää hyvinvointiaan tavoilla,
jotka ympäristö kestää.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa valtiot ovat perustaneet
kipeästi kaivatun ilmastorahoituksen kanavaksi Vihreän
ilmastorahaston. Nyt useat teollisuusmaat – Iso-Britannia etunenässä –
uhkaavat muuntaa Vihreän ilmastorahaston Ahnaaksi yritysrahastoksi,
joka palvelisi yritysten ja rahoitusalan etuja planeetan pelastamisen
ja köyhien valtioiden kansalaisten suojelemisen sijaan.

Iso-Britannian hallitus puskee Vihreän ilmastorahaston kylkeen
porsaanreikää, jonka kautta monikansalliset suuryhtiöt pääsisivät
käsiksi kehitysmaille tarkoitettuun rahoitukseen maiden hallitusten
ohi.

Kerro Iso-Britannian energia- ja ilmastoministeri Chris Huhnelle, että
Vihreän ilmastorahaston tarkoitus on tukea kehitysmaiden kansalaisten
taistelua ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan, henkiensä ja
elinkeinojensa turvaamiseksi.

Lähetä vetoomus Chris Huhnelle

Seuraa Durbanin ilmastoneuvotteluja Maan ystävien kanssa

Mistä kirstusta ilmastorahat kaivetaan? Moni teollisuusmaa, Suomi muiden mukana, kahmaisi lyhyen aikavälin rahat kehitysyhteistyövaroista. Ratkaisu ei ole järin kestävä, sillä köyhyyden vähentäminen ja ilmastokriisin hallinta vaativat kasvavaa kehitys- ja ilmastorahoitusta, eivät rikkaiden maiden tilastokikkailua.

Pitkällä aikavälillä helpotusta haetaan innovatiivisista rahoitusmekanismeista. YK:n pääsihteerin nimittämä korkean tason työryhmä laati Cancúnin alla listan ilmastorahoituksen mahdollisista lähteistä. Ongelmallisen hiilikaupan ohella mukaan nostettiin laiva- ja lentoliikenteen sekä rahoitusmarkkinoiden verotus. Uudet verot leikkaisivat kuljetusten aiheuttamia päästöjä sekä finanssimarkkinoilla harjoitettua keinottelua ja antaisivat valtioille lisää liikkumavaraa tiukassa taloustilanteessa.

Lentoliikenne sopii verotuksen kohteeksi useasta syystä. Lentomatkustuksen ja lentorahdin – kuten myös päästöjen – arvioidaan lähivuosina jatkavan ripeää kasvuaan. Lisäksi ilmailussa liikkuvat valtavat rahasummat. Tämän ovat huomanneet lukuiset Euroopan maat, joista esimerkiksi Ranska alkoi kerätä lentolipuista ”kansainvälistä solidaarisuusmaksua” jo vuonna 2006.

Valtavat verotulot saisi myös toisesta päivittäisestä hyödykkeestä: rahasta. Veroa perittäisiin valuuttojen, arvopapereiden ja johdannaisten myynnistä ja ostosta. Äärimmäisen pieni, esimerkiksi 0,05 prosentin suuruinen rahoitusmarkkinavero toisi valtioille suuret tulot ja vakauttaisi kansainvälisiä markkinoita ohjaamalla kaupankäyntiä lyhytjänteisestä keinottelusta pidempijänteisiin investointeihin.

Rahoitusmarkkinoiden valtavan koon vuoksi vero voisi tuottaa yksin Euroopassa vuosittain 250 miljardia euroa ja maailmanlaajuisesti 600 miljardia. Nopea laskutoimitus paljastaa, että Euroopan tuotoilla voitaisiin kattaa niin teollisuusmaiden nykyinen kehitysapu kuin tuleva ilmastorahoitus – ja jotain jäisi vielä taskun pohjalle.

Tuuli Hakkarainen, Kehityspoliittinen asiantuntija, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa

Keskiviikkona vierailin Dialogo Climatico -verkoston leirintäalueella. Verkosto tuo yhteen kansalaisliikkeitä, ammattiyhdistyksiä, viljelijöiden osuuskuntia ja kansainvälisiä järjestöjä, kuten Oxfamin, Greenpeacen ja Maan ystävät. Leirillä keskustelin eri ryhmittymien näkemyksistä leiriä koordinoivan Raul Benetin kanssa.

Dialogo climatico -tapahtuman tervetuloa-kyltti. Kuva Toni Sandell

”Pohjoisen järjestöjen näkökulma on vaikutustyössä seuraavan viiden vuoden päässä, etelän ammattiyhdistyksillä 15 vuoden päässä ja alkuperäiskansoilla seuraavan 300 vuoden päässä”, tiivisti Oxfamin tukemaa tck tck tck-ilmastokampanjaa vetävä Benet.

Erilainen aikajänne ja elämänfilosofia tuovat mukanaan ja sävyeroja näkemyksiin ja erilaisia tapoja vaikuttaa: Kun pohjoisen järjestöt tekevät asiantuntijuuteen perustuvaa lobbaustyötä hyvän ilmastosopimuksen saamiseksi, etelän järjestöt, pienviljelijät ja alkuperäiskansat kokoussalien ulkopuolella vaativat pitkäkantoisia uudistuksia ja koko talousjärjestelmän uudistamista.

Kansalaisjärjestöjen tuella Ecuadorin presidentiksi noussut Rafael Correa kävi keskiviikkona istuttamassa puun osana ilmastokampanjaa. Lopeta puhuminen ja aloita istuttaminen, häneltä vaadittiin. Kuva: Toni Sandell

Viimeaikaiset talouskriisit, ruokakriisit ja ilmastokriisi kuuluvat heidän mielestään samaan pakettiin. Siksi liike hylkää kaikki markkinapohjaiset mekanismit ilmastosopimuksessa – ja pohjoisen näkökulmasta tekevät näin poliittisen itsemurhan.

Päivien mittaan kokouspaikan ulkopuolella on järjestetty useita marsseja. Niille osallistuvien väkimäärää tiputtaa, että porukat marssivat usein eri ryhmissä. Hajaannus on iso ongelma liikkeen näkyvyydelle. Esimerkiksi tiistaina samaan aikaan marssittiin kahdessa eri rintamassa: Dialogo Climatico osoitti mieltään Cancúnin keskustassa ja pienviljelijöiden liike Via Campesino lähestyi samaan aikaan kohti neuvottelupaikka Moon Palacea. Tie nousi Via Campesinolle pystyyn pian, sillä liittovaltion poliisit olivat eristeaitojen kanssa kadulla vastassa useita kilometrejä ennen Moon Palacea.

Alkuperäiskansat osoittivat tiistaina mieltään Cancúnissa. Kuva: Joonas Juutilainen

Moni etelän järjestö vaikuttaa toki myös ilmastoneuvotteluiden sisällä, ja usean maan virallisessa delegaatiossa on kansalaisliikkeiden edustajia. Neuvotteluihin osallistuvien pohjoisen ja etelän järjestöjen kannat keskeisiin asiakymyksiin ovat samankaltaisia. Näkemysero löytynee lähinnä kehitysmaiden metsittämiseen liittyvästä REDD-hankkeesta, joka joutaa etelän mielestä nykymuodossaan roskakoppaan.

Bolivian alkuperäiskansojen edustaja sai äänensä kuuluviin maanantain kansalaisjärjestöille ja yksityissektorille tarkoitetussa täysistunnossa. Kuva: Toni Sandell

Järjestöjen mukaan REDDin markkinapohjaiset mekanismit uhkaavat alkuperäiskansojen oikeutta maahansa ja tekevät metsistä talouden keinotteluun perustuvan välineen. Metsän suojelua tarvitaan, mutta keinojen pitää ponnistaa kansallisesta ja alueellisesta politiikasta, ei liike-elämäpohjaisista ratkaisuista. REDD on etelän järjestöille teollisuusmaiden keino luistaa omasta historiallisesta vastuustaan päästöongelman syypäänä.

Toni Sandell, kehityspoliittinen tiedottaja, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa

Lokakuun 10. päivänä ihmiset kokoontuivat talkoisiin yhtäaikaisesti 188 maassa. 350.org-verkoston  kansainvälisenä ilmastotoimintapäivänä tapahtumia oli yli 7300 ympäri maailmaa. Viesti maailman johtajille oli yhteinen: me olemme ryhtyneet töihin ilmaston puolesta – tehkää te oma työnne.  Tempauspäivän valokuvien  katselu on voimaannuttavaa. Emme ole yksin.

Suomalaiset nuoret pohtivat ympäristötoimintapäivillä ratkaisuja ympäristöongelmiin ja lähettivät päättäjille viestin: me olemme valmiit muutokseen, tehkää te osanne. Kuva: Joel Wolff

Samaan aikaan Cancúnin neuvottelujen kanssa on käynnissä Euroopan Maan ystävien nuorten verkoston kokoontuminen Brysselissä. Konferenssissa eurooppalaiset nuoret tuovat keskusteluun oman äänensä ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta. Meksikossa Klimaforum10-konferenssissa  huolestuneet kansalaiset, ruohonjuuritason aktivistit, tutkijat ja taiteilijat yhdistävät voimansa ilmastoratkaisujen löytämiseksi. Ruohonjuuritason liikkeiden 1000 Cancunia –tempaukset  viestivät, että ilmastokriisiin on olemassa kestäviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Kokoontumisten tarkoitus on osoittaa, että ilmastonmuutoksen torjuminen on mahdollista ja ihmiset haluavat sitä. Tämän soisi siivittävän päättäjiä myös Cancúnissa. Kansainvälisen Maan ystävien verkkosivujen kautta on mahdollisuus viestiä maailman johtajille, miten Cancúnin neuvotteluja voisi parhaiten edistää.

Suomessa Polttava Kysymys –ilmastolakikampanja vaatii Suomea tekemään oman osuutensa kansainvälisissä ilmastotalkoissa. Suomi tarvitsee vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittavan ilmastolain, joka varmistaisi kotimaisten päästöjen vähenemisen vähintään 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä. Kampanjan takana on laaja 28 järjestön ja yhteisön koalitio , johon kuuluu niin ympäristö- ja kehitysjärjestöjä, ylioppilaskuntia kuin poliittisia nuorisojärjestöjäkin. Kampanjan aikana yli 30 000 suomalaista on pyytänyt kansanedustajilta ilmastolakia – kampanjaan voi osallistua lähettämällä kortin täältä.

Moni meistä huolestuneista tekee ilmastoratkaisuja päivittäin kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Pienistä puroista syntyy suuri virta – ilmastopolitiikan tehtävä on ohjata tuo virta kohti kestävää tulevaisuutta. Tule mukaan vaatimaan päättäjiltä kunnianhimoisia, oikeudenmukaisia toimia ilmastokatastrofin torjumiseksi! Et ole yksin. 

Laura Meller,  Ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät