Video on UNFCCC:n täysistunnon nettilähetyksestä 7.12.2011.

Alla ympäristöministeri Ville Niinistön puhe tekstinä.

Statement by Mr. Ville Niinistö, Minister of the Environment of Finland
at the 17th Conference of Parties of the UN Framework Convention on Climate Change and CMP7 of the Kyoto Protocol.

7 December 2011, Durban, South Africa
Distinguished Mr. President, Dear Colleagues, Ladies and Gentlemen

I would like to first thank our South African hosts for the great hospitality we have received here in the beautiful city of Durban.

Ladies and gentlemen,

Time is running out. Durban needs to deliver a roadmap for a future comprehensive climate regime. Peaking of global emissions in 2020 is far too late to limit the environmental crisis caused to us all. This has been clearly demonstrated in the recent UNEP and IEA studies.

We need to achieve concrete and balanced results to regain trust in the multilateral system to solve the climate challenge and to keep the 2 degree target achievable. It is our responsibility to future generations.

This process must be able to give answers and solutions to those serious challenges we are faced with – not to give excuses for shortcomings.

The message of science is strong and it has to be the cornerstone of the political decisions. The gap between the pledges by different countries and the actions needed to mitigate climate change is still too wide.

I am confident that we can work out such a balanced package that we all can accept and work further with. It means flexibility and compromises by all of us – to the common benefit of us all.

It also means being true to the ultimate objective. That is, tackling the climate change.

Ladies and gentlemen,

Finland fully understands the great importance of the Kyoto Protocol. It is at the moment the only legally binding instrument to tackle climate change. In our view, it is very important to maintain the essential elements of the Kyoto Protocol and the multilateral rules-based system that we have built.

However, the problem with the Kyoto Protocol is that it doesn’t cover enough global emissions as it is and some current Parties are maybe leaving the Protocol. With the remaining participation, we cannot reach the two degree target. This is why there is an urgent need for a more meaningful and broader regime in combination with a 2nd commitment period – a regime that all major economies are participating in with more ambitious targets.

A roadmap to a global and comprehensive, binding agreement has to be part of the decisions made in Durban.

We are also ready to commit to implementing the Cancun decisions and are convinced that this can be achieved in Durban.

As a forested nation we understand the multiple benefits and the important role of forests. Therefore, we think it is important that the accounting rules for forests encourage parties to genuinely protect and enhance global carbon reservoirs. 

Ladies and gentlemen,

In order to intensify our climate policy implementation, Finland has appointed an independent climate panel to support the Government’s decision making in climate policy. The panel represents several areas of science with high relevance to climate policy. The panel is expected to have a significant role in bringing solid scientific basis to the debate for improving our national policies, for example to launch new climate and energy legislation to effectively reduce emissions.

In accordance with the Bali Action Plan, the Copenhagen Accord and the Cancun Agreements, the Nordic countries, through the Nordic Council of Ministers, have launched a Nordic Partnership Initiative in Peru in the waste sector and in Vietnam in the cement sector. This initiative is to pave the way for cost-efficient and effective implementation of scaled up Nationally Appropriate Mitigation Actions (NAMAs). We hope that this initiative will serve as a useful input to the international community as encouragement to take similar actions.

In the international negotiations, Finland has underlined and strongly supported the role of women in climate change decision making and practices. Development policy should take into consideration climate change issues also in the future. However, efforts to increase climate financing should not weaken the contributions for education and health in the developing countries.

Mr. President,

Those most affected by the effects of climate change are often the ones who have least to do with causing it. Finland and EU are ready to lead in climate action – but to lead, others have to follow.

Finland is seeking a comprehensive, ambitious and balanced outcome in Durban. The outcome of Durban should provide us with both immediate, concrete results and a clear vision for the next steps towards a legally binding regime.

Toistaiseksi teollisuusmaat ovat kannattaneet laskentamallia, jossa maat arvioivat itse metsiensä käytön ilmastotaseen lähitulevaisuudessa. Tämän arvioin pohjalta asetetaan metsätalouden päätöjen/nielujen vertailutaso. Tulevia päästöjä ja nieluja verrattaisiin sitten tulevaisuudessa tähän tasoon.

Eli jos maan nykyinen metsien hiilinielu on esimerkiksi -40 milj. CO2e tonnia, voi maa kuitenkin arvioida nielunsa suuruudeksi lähitulevaisuudessa vaikka -20 milj. CO2e tonnia. Jos metsien nielu osoittautuukin tulevaisuudessa todellisuudessa -26,3 milj. CO2e tonnin suuruiseksi, on maa ”vähentänyt” päästöjään tavoitetasosta 6,3 milj. tonnia. Näin siitäkin huolimatta, että kyseisen maan hiilinielu on todellisuudessa pienentynyt -40 milj. CO2e tonnista -26,3 milj. CO2e tonniin. Sama toimii tietenkin myös toisinpäin. Jos nielut osoittautuvatkin arviota pienemmäksi, maan lasketaan lisänneen päästöjään erotuksen verran.

Suomen metsänhoidon nielut 1990-2008 ja vertailutason mukaiset nielut 2013-2020. (Lähde: Metla)

Ja sama suomeksi sanottuna: vaikka metsien hiilinielu tulevina vuosina teollisuusmaissa vähenisikin ja sitä kautta ilmakehässä oleva hiilidioksidin määrä lisääntyisi, voivat kaikki nämä päästöt jäädä laskematta. Lisäksi maat voivat jopa saada päästöhyvityksiä sen vuoksi, etteivät ole tuhonneet metsiään ihan niin paljon kuin ovat arvioineet.

Kuulostaako tämä reilulta ja rehelliseltä? No ei minustakaan. Eri ympäristöjärjestöt ovat arvioineet, että mikäli kaikki Kioton pöytäkirjan porsaanreiät, mukaan lukien LULUCF, toteutuu, EU:n todelliset päästöt vuonna 2020 ovat vain 2 prosenttia alle 1990-tason. Laskennallisesti saatamme olla saavuttamassa nykyisen kunnianhimottoman päästövähennystavoitteemme -20 prosenttia, mutta ilmakehää ei meidän laskennallisuus kiinnosta.

Kun vielä huomioimme sen, että esimerkiksi YK:n ympäristöohjelman UNEP:n mukaan emme millään nykyisillä päästövähennyslupauksilla pysty pysäyttämään ilmaston lämpenemistä alle kahden asteen, tuntuu kikkailu nielujen laskentatavalla entistäkin surullisemmalta.

Teollisuusmaiden kannattaman vertailutasoihin perustuvan laskentamallin ongelma on se, että sen pohjana käytettävät arviot metsien käytöstä perustuvat pitkälti poliittisiin tavoitteisiin tulevista hakkuumääristä. Esimerkiksi Suomi on ilmoittanut vertailutasokseen luvun, joka on vain puolet metsiemme viime vuosien hiilinielun tasosta. Suomen itselleen laskema vertailutaso olettaa, että teollisuuden kotimaisen puun käyttö nousee viime vuosien 50 miljoonan kuution tasosta 65 miljoonaan kuutioon. Kuitenkin useiden eri tutkimuslaitosten arviot tulevien vuosikymmenien puun käytöstä jäävät reilusti alle 65 miljoonaan kuution.

Selvänä riskinä onkin, että maat ilmoittavat mahdollisimman pienet hiilinielut, jotta pystyvät rauhassa käyttämään metsiään entistä tehokkaammin ilman, että hakkuiden päästöt todella lasketaan.

Voinkin rauhassa päättää blogikirjoitukseni sitaattiin Sini Eräjään metsien hiilinieluja käsitelleestä blogikirjoituksesta viime vuodelta: ”Nieluista keskustellessa saa helposti vaikutelman, että niiden pieneneminen on luonnonlaki, jolle ei ole mitään tehtävissä. Olisi kuitenkin jo aika myöntää, että taustalla on omat valinnat ja asetetut poliittiset tavoitteet. Niin kuin kaikilla muillakin sektoreilla, tulisi päästöjä lisäävistä poliittisista päätöksistä kantaa vastuu. Ilmastonmuutosta ei laskentasäännöillä kikkailemalla pystytä kuitenkaan hämäämään. (Nykyisillä toimilla) Lämpeneminen jatkuu, oli ilmakehään päätyvät hiilidioksidipäästöt laskettu miten tahansa.”

Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Venla Virkamäki

Monet teollisuusmaat ovat arvioineet metsiensä nielun pienenevän tulevana vuosikymmenenä, Suomi mukaan lukien. Vaikka metsät kaikkiaan säilyisivätkin edelleen nieluna, nielun pieneneminen nykyiseen tasoon verrattuna tarkoittaisi käytännössä kasvihuonekaasujen kokonaispäästömäärän kasvua. Teollisuusmaat ovatkin nyt kilvan ehdottaneet erilaisia laskentatapoja, joiden avulla nielujen pieneneminen jäisi huomaamatta tai ei ainakaan muodostuisi valtioille ylimääräiseksi ”rasitteeksi”.

Teollisuusmaiden yhteiseksi suosikiksi näyttää nousseen laskentamalli, jossa maat arvioivat itse metsiensä käytön ilmastotaseen lähitulevaisuudessa ja määrittelevät sen perusteella päästöjen/nielujen vertailutason. Tulevia päästöjä ja nieluja verrattaisiin sitten tulevaisuudessa tähän tasoon.

Eli jos maa on arvioinut nielunsa suuruudeksi lähitulevaisuudessa vaikka -13,7 milj. CO2e tonnia, mutta nielu osoittautuukin todellisuudessa -20 milj. CO2e tonnin suuruiseksi, on maa vähentänyt päästöjään tavoitetasosta 6,3 milj. tonnia. Sama toimii toisten päin, jos nielut osoittautuvatkin arviota pienemmäksi.

Koska nielujen vuosittainen vaihtelu voi olla suurta ja kehitys välillä arvaamatonta, on ehdotettu raja-arvoja sille, kuinka monen tonnin edestä nielun pieneneminen tai suureneminen lasketaan maan kokonaispäästömäärään mukaan. Jos raja-arvo olisi vaikka 3 milj. CO2e tonnia vertailutason kumminkin puolin, saisi edellisen esimerkin maa hyödyntää nielujen kasvamista vain 3 milj. CO2e tonnin verran, loput 3,3 milj. CO2e tonnia jäisi laskelmissa hyödyntämättä.

Sattumoisin Suomi on arvioinut metsien käytöstä syntyvän nielun kooksi tulevaisuudessa (2013-2020) juuri 13,7 milj. CO2e tonnia vuodessa. Kuitenkin vuosina 1990-2007 nielu on ollut keskimäärin 30,5 milj. CO2e tonnia. Vuosien 2008-2012 keskiarvoksikin arvioidaan 24,7 tonnia. Silti Suomi ehdottaa, että vuodesta 2013 eteenpäin nieluja verrattaisiin lukuun, joka on viime vuosien keskiarvoa puolta pienempi luku.

Siis hetkinen. Oletetaanko metsien nielujen heikkenevän rajusti? Entä se kestävä metsätalous, jonka piti olla ilmastollekin ystävällistä? Vai pyrkiikö Suomi vain ronskisti varmistamaan, että nielujen vertailutason alle ei pudota vahingossakaan?

EU ja Suomi siinä mukana ovat edellyttäneet, että mikäli päädytään vertailutason käyttöön laskentamenetelmänä, täytyy nielujen vertailutason määrittelyn tapahtua läpinäkyvästi ja eri maissa yhdenmukaisesti. Mihin Suomen alustavasti ilmoittama nielutaso 13,7 milj. CO2e tonnia siis perustuu?

Neuvottelevilta virkamiehiltä kysyessämme, on Luonnonsuojeluliitolle kerrottu luvun perustuvan Metsäntutkimuslaitoksen laskelmiin. Usein myös kuule selityksenä nielujen ennustetulle pienenemiselle, että kovat tavoitteet metsäenergian lisäämiselle osaltaan vaikuttavat nieluihin.

Metlan arvioiden  mukaan metsäenergian korjuun vaikutukset hiilitaseeseen Kioton pöytäkirjan edellyttämillä laskentatavoilla jäävät kuitenkin pieniksi. Metsäenergian korjuun kasvattaminen 15 miljoonaan kuutioon pienentäisi vuosittaista nielua 2010-2030 arviolta 1-3 milj. CO2e tonnia. Suomen virallinen tavoite on 13,5 milj. kuutiota 2020 mennessä. Energiapuun korjuu ei siis vielä riitä selitykseksi nielujen pienenemiselle.

Pienenevän hiilinielun takana onkin puhtaasti poliittinen tavoite ja tahto nostaa hakkuumääriä. Metlan laskelmissa metsien hiilidioksiditasetta on suhteutettu erilaisiin hakkuumäärien arvioihin. 2000-luvun alkupuolen hakkuumäärissä pitäytyminen myös tulevina vuosikymmeninä (keskimäärin n. 56 milj. kuutiota vuodessa) pitää Metlan mukaan metsien nielut kasvavina. Vuosina 2010-2020 nielut säilyisivät arviolta 23 – 32 milj. CO2e tonnin tasolla. Tämäkin hakkuumäärä tarkoittaisi kasvua viime vuosien määrästä.

Suomi on kuitenkin asettanut kansalliseksi tavoitteeksi paljon viime vuosia korkeammat hakkuumäärät (n. 70 milj. kuutiota vuodessa), mistä seuraa nielujenkin notkahdus. Metlan arvion mukaan tavoitettava vastaavat hakkuumäärät tarkoittaisivat nielujen pienenevän vuosien 2010 ja 2020 välillä 8-13,5 milj. CO2e tonniin vuodessa.

Nieluista keskustellessa saa helposti vaikutelman, että niiden pieneneminen on luonnonlaki, jolle ei ole mitään tehtävissä. Olisi kuitenkin jo aika myöntää, että taustalla on omat valinnat ja asetetut poliittiset tavoitteet. Niin kuin kaikilla muillakin sektoreilla, tulisi päästöjä lisäävistä poliittisista päätöksistä kantaa vastuu. Ilmastonmuutosta ei laskentasäännöillä kikkailemalla pystytä kuitenkaan hämäämään. Lämpeneminen jatkuu, oli ilmakehään päätyvät hiilidioksidipäästöt laskettu miten tahansa.

Sini Eräjää, metsäasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto

Avaaz.orgin vetoomus: Finland: Trees not Tricks