Durbanin ilmastokokouksen laiha anti

11.12.2011

Durbanin ilmastokokouksessa (COP17) Etelä-Afrikassa saatiin sovittua Kioton sopimuksen jatkosta ja uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen tiekartasta. Myös ilmastorahoituksen suhteen tapahtui edistystä. Sisällöltään päätökset jäivät kuitenkin laihoiksi.

Ohessa Durbanin keskeiset tulokset:

1. Tiekartta kattavan ilmastosopimuksen suunnitelmasta eteni (LCA). Kaikkein tärkeimmät kysymykset jäivät kuitenkin jälleen auki. Näitä ovat esimerkiksi sopimuksen laillinen sitovuus sekä eri maiden päästörajoitukset. Tavoitteena on saada kansainvälinen sopimus voimaan vuoteen 2020 mennessä. Se mikä Balin kokouksen (2007) mukaan piti tapahtua Kööpenhaminassa vuonna 2009 on nyt karannut vuosille 2015-2020.

2. Kioton pöytäkirjan velvoitteita jatketaan ja sen sääntöjä uudistettiin (KP). Aikataulusta sovitaan myöhemmin. Jatko kattaa kuitenkin vain noin 15 prosenttia maailman päästöistä, kun ulos tärkeistä teollisuusmaista jäivät esimerkiksi Yhdysvallat, Venäjä, Japani ja Kanada.

3. Kehitysmaiden ilmastorahoituksessa tapahtui edistystä (Green Climate Fund). Vihreän rahaston kautta on tarkoitus kanavoida suuri osa teollisuusmaiden kehitysmaille lupaamassa vuosittaisesta 100 miljardin dollarin summasta. Konkreettiset rahoituslähteet jäivät kuitenkin puuttumaan. Esimerkiksi kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen päästömaksut tiputettiin pois sopimustekstistä.

Mentiinkö siis sittenkin taaksepäin?

Näyttää siltä, että Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on junnattu pari vuotta paikallaan. Durbanissa mentiin neljä vuotta taaksepäin ja palattiin Balin (2007) lähtöruutuun, jossa alun perin sovittiin Kioton pöytäkirjan jatkoneuvotteluista.

Kunnianhimoinen, oikeudenmukainen ja laillisesti sitova sopimus karkaa yhä kauemmaksi. Kahden asteen lämpenemisen sijaan nykyisillä toimilla maailma on menossa kohti vähintään neljän asteen lämpenemistä.

Joidenkin maiden neuvottelijat kutsuivat Durbanin lopputulosta kunnianhimoiseksi. Näin siitä huolimatta, että neuvotteluille haluttiin käytännössä lisäaikaa kymmenen vuotta, vaikka ilmastotieteen mukaan meillä on vain muutama vuosi aikaa kääntää päästöt laskuun.

Politiikan prioriteetit uusiksi

Paikallaan junnaavat neuvottelut ovat osoittaneet, että ilmastokysymys ei vielä häiritse politiikan tekoa ja arkeamme kovin merkittävästi. Mikäli ongelmaan ei puututa, voi käydä kuitenkin niin, että ajaudumme tilanteeseen, jossa ilmastokysymys hallitsee koko elämäämme. Karkuun päässyt ilmastonmuutos kun sotkee maailmantalouden, ihmisten arjen ja koko maapallon ekosysteemin peruuttamattomalla tavalla.

Suomea valtuuskuntaa Durbanin ilmastokokouksessa johtanut ympäristöministeri Ville Niinistö totesikin Vihreän Langan haastattelussa osuvasti: ”Euroopan talouskriisi näkyy julkisuudessa enemmän, mutta tässä on koko maailma kyseessä eikä vain yksi valuutta.”

Kokouksessa nuorisodelegaation puolesta puhunut Anjali Appadurai lainasi osuvasti Nelson Mandelaa: asiat vaikuttavat mahdottomilta, kunnes ne on tehty. Seuraava ilmastokokous (COP18) järjestetään vuoden päästä Qatarissa. Eiköhän ryhdytä tekemään!

Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto